Koukussa puikkoihin

Harvinaisen ankea ilma ei juurikaan houkuttanut ulos lähtöön, pakollisia koirien lenkityksiä lukuunottamatta. Onneksi ei ihan jouten tarvinnut kuitenkaan olla.

Ja jos näkymä keittiön ikkunasta on tämä:

voi keittiön pöytä näyttää vaikka tältä: 

Keittiöön suunniteltu hylly eteni maalin verran. Ensimmäistä kertaa kokeilin Byggmaxin kalustemaalia.
Tähän asti olen pääasiassa käyttänyt Tikkurilan Helmeä, mutta nyt päädyin kokeilemaan tuota kahdestakin syystä. Ensinnäkin Byggmax sijaitsee kivasti kävelymatkan päässä ja sinne on helppo poiketa, kun käy koirien kanssa lenkillä. Toinen hyvä syy kokeiluun oli hinta, litran purkki alle kympin, kun taas Helmestä saa pulittaa lähemmäs kolmekymppiä.
Sitäpaitsi, Ikean hyllylevy on huomattavasti edullisempi testikohde, mitä maalausta odottava lipasto tai yöpöytä. Huominen näyttää tuliko uusi reissu Ikeaan vai saako tuon seinälle asti:)

Eihän tuohon hyllyyn nyt montaa minuuttia saanut kulumaan, joten oli aikaa tehdä toinen ja huomattavasti onnistuneenpi versio tiskirätistä.
Ensimmäisestä ei ihan esittelykelpoista tullut, mutta ajaa kyllä käytössä asiansa. Virheetön ei ole tämä toinenkaan, mutta nyt aletaan olla jo langan kanssa edes vähän samalla aaltopituudella ja mä olen ihan koukussa, tiskirättien tekoon...

Vielä se odottaa viimeistelyä ja sen jälkeen pääsee koekäyttöön vanhimman tyttären keittiöön. Seuraava on jo suunnitteilla, kuten pari muutakin ajatusta, mitä tänään on ehtinyt neulomisen lomassa syntyä.

Voihan tiskirätti

Mä en ole mitenkään erityisen ahkera neuloja, enkä edes taida osata sukkaa tehdä. Joskus kuitenkin kivan idean eteen tullessa iskee inspiraatio. Kuten nyt!
Perjantai-illan pimeinä tunteina kun erinäisillä sivuilla surffailin, törmäsin ilmiöön nimeltä neulottu/virkattu tiskirätti. Aivan mahtava idea ainaisten viledojen ja vettexien tilalle!
Tätä on ihan pakko kokeilla ja lauantaina siis suunta lankaostoksille.

Muiden, jo ennalta sovittujen menojen takia, pääsin langan kimppuun vasta tänään. Saattaa olla, että nyt puikoilla oleva ensimmäinen kokeilu ei ole ihan julkaisukelpoinen yksilö.
En nimittäin ole vielä ihan sinut tuon langan kanssa, jotenkin se tuntuu mun sormiin kovin liukkaalta ja pientä hapuilua on ilmassa. Vaan eiköhän se tästä, kun vähän harjoittelee:)

Hedelmälaatikon uusi elämä

Mulla on joku ihmeellinen viehtymys puisiin hedelmälaatikoihin. Ehkä siksi, että ne ovat hyvin käyttökelpoista materiaalia moneen paikkaan ja kaiken lisäksi lähes aina ilmaista. Lähes siksi, että viimeisin osui silmään Lidlistä ja siitä joutui vähän maksamaankin. Tosin kaupan päälle sai reilun kaksi kiloa klementtiinejä:)

Asiat, joita jatkuvasti tarvitaan, pitää myös olla helposti otettavissa käyttöön ja mielellään vielä läheltä missä niitä käytetään.
Jos kynttilöitä poltetaan olohuoneessa, pitää niitä myös säilyttää olohuoneessa, eikä eteisen laatikossa. Vaan kun ei ole mitään toimivaa säilytysratkaisua. Tai siis ei ollut, ennen kuin nyt.

Pitkään olen himoinnut, niin ällöttävän kliseistä kun onkin, candles laatikkoa kynttilöille. Kuitenkaan perusboxit lasikannella ei sytyttänyt, niitähän nyt on joka toisella maan asukilla ja mä halusin enemmän omannäköisen ratkaisun siihenkin.
Siinä se nyt on, mun näköinen ja meidän kotiin sopiva!

Vähän maalia, tussi ja sabluuna, ei siihen enempää tarvita!
Peltipurkeissa on alunperin ollut koirankeksejä, niiden upottua parempiin suihin, on purkit jääneet vaille käyttöä. Nyt nekin sai uuden tarkoituksen, niiden sisään kätkeytyy tuikut.

Ja näin ollaan taas päästy yksi hylly ylöspäin, Alhaalta ei ole kuin yksi suunta ja se on ylös, mutta seuraavaksi pitää piipahtaa keittiöön. Sitä varten piti tänään käydä Ikeassa;)

Maailman helpoimmat verhot

Ja ehkä myös halvimmat...

Näistä lähdettiin liikkeelle

Parhaat ideat on yleensä ilmaisia, tai ainakin ihan älyttömän halpoja. Tämä on sitä jälkimmäistä.
Ennen joulua se jo päähän pälkähti ja nämä nykyiset ovatkin pitkälti samalla kaavalla toteutettuja, mitä oli jouluverhotkin. Niistä jouluisista vaan ei tainnut tulla otettua yhtään kuvaa:(

Jyskin halpislakana on just passelin kokoinen meidän keittiön ikkunaan ja kun vähän lisää jotain pientä kivaa, on verhot tehty. Tässä tapauksessa pätkä pitsinauhaa.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, yläreuna on taitettu kaksinkerroin ja taitteen alareunaan on ommeltu pitsinauha. Taite on 60 cm ja verhon pituudeksi jäi 180 cm. Helppoa kuin mikä, kaikki reunat on valmiiksi huoliteltu, eikä todellakaan hinnalla pilattu! Kaksi verhoa ja rahaa meni hulppeat 14,40 josta pitsinauha 8,40.
Onhan tuo kangas hieman rouhea, mutta ei se keittiössä haittaa.

Sininen hetki

Verhoprojektin jälkeen käytiin koirien kanssa päivälenkillä Byggmaxissa hakemassa pensseli huomisen askartelua varten...

Laatikkoleikki

Tylsääkin tylsemmän maanantain vastapainoksi piti keksiä jotain hauskaa askartelua ja olohuoneen hyllyn alimpana ollut laatikkokin kaipasi piristystä. Siitä se ajatus sitten lähti...

 

 

Toimiva, mutta niin tylsä säilytysratkaisu

Ajatuksen toteuttaminen hieman epäilytti, mutta toisaalta ei menettävää juuri ollut. Jos ihan pieleen menee, saa uusia laatikoita pikkurahalla Ikeasta ja hätätapauksessa sotketun puolen voi piilottaa seinää vasten.
Tuumasta toimeen ja tussi käteen!

Arvaatko laatikon sisällön?

 Ei se ainakaan enää niin tylsä ole, mitä ennen ja edelleen se täyttää tehtävänsä mallikkaasti. Mikään Picasso se ei ole, eikä ole tarkoituskaan. Mutta ihan hauska se on, ehkä:)

Omalla paikallaan, alahyllyllä

Joskus ehkä tulee kuvaa koko hyllystä. Pari pientä suunnitelmaa odottaa vielä toteutusta, lähiaikoina toivottavasti!

Pieni hetki elämää

Perjantai ehti jo kääntyä lauantaiksi, hiljaisuus. Kaupungin kohina ja pakkasen pauke tuolla jossain, kaukana.
Pieni hetki kaiken keskellä, vain ajatukset seurana.

Tunnelmaa, joka syntyy monesta pienestä osasta, mennyttä ja tulevaa, uutta ja vanhaa.
Keskellä tunnelmaa luomassa uusin tulokas intohimon sarjaan, Iittalan Aalto. Rion ruskeana, ehdottomasti! Sieltä se kuoriutui, syntymäpäivälahjapaketista.

Tosin jokin aika sitten, kun äitini kanssa lähestyvästä syntymäpäivästä puhuttiin, esitin lahjatoiveena litran purkin valkoista kalustemaalia...
Tokihan tuo kelpaa, paremmin kuin hyvin ja on taas pitkästä aikaa kukkakimppukin pöydällä. Saa sitä maalia sitten haettua kaupasta!
 
 

Kulma-pulma

Tai pulma-kulma, ihan miten vaan...
Joulukuusi pakattiin laatikkoon ja vietiin varastoon odottamaan sitä hetkeä, jolloin sen on taas aika päästä täyttämään tehtäväänsä.
Jäljelle jäi tyhjänä ammottava aukko olohuoneen nurkkaan. Ennen kuusta siinä oli perintöpöytä. Pöytä, jota ei toista ole ja jota olen suurella rakkaudella vaalinut muutosta toiseen mukanani, pappan pöytä.
Nyt se on tyttären huoneessa, jonne se evakuoitiin kuusen tieltä ja jäi sille tielleen. Ei halunnut lapsikaan siitä luopua ja koska tiedän hänen kunnioittavan sitä yhtä paljon kuin minäkin, saa pöytä nyt toistaiseksi jatkaa eloaan siellä.
Vaihtokauppa on yleensä reilu kauppa, paitsi tässä tapauksessa. Tilalle sain nimittäin Ikean valkoisen Lack-pöydän. Ei siinä mitään, samaa sarjaa ja väriä on olohuoneessa ennestäänkin, mutta se ei nyt vaan kertakaikkiaan sovi tuohon...
Mutta kun pää vaan hakkaa tyhjää, eikä mitään ideaa kulman täyttöön tule. Ensiavuksi oli pakko hakea edes joku kasvi, paikkaamaan pöydän ja kuusen jättämää aukkoa.

Pulma-kulma, liuska-aralia ja Lack

Ruukku löytyi kaappien kätköistä, pieni liina olisi kiva saada vielä alle. Huomisen listalle voisi lisätä sellaisen ompelun, samasta kankaasta, mistä sohvapöydänkin liina. Mamman perintöpellavaliinasta, josta on jo jatkojalostettu monen näköistä.
Tämän väliaikaisratkaisun kanssa, idealampun syttymistä odotellen...

Joulun jälkeen

Joulu tuli ja meni. Nyt kun uutta vuottakin ollaan jo aloiteltu, voi hetkeksi pysähtyä, kerätä kasaan menneet hetket.

Heti joulukorttien valmistumisen jälkeen, hyvän matkaa vielä marraskuun puolella, saivat hedelmälaatikot uuden mahdollisuuden.

Tältä ne sitten lopulta näyttivät

Kun (lahja)laatikot oli valmiit, piti niihin toki saada täytettä. Siis seuraavaksi pakettikortit

Pyrstötähtiä pakettien päälle

Tämän joulu oli oikeastaan kokonaisuudessaan ns. tee se itse-joulu. Yllä oleviin kaikki materiaali löytyi vanhoista kätköistä, hedelmälaatikkoja lukuun ottamatta.
Muutamia muistamisiakin tuli askarreltua.

Tulitikkurasioita, kynttiläpakettien korteiksi

Näiden, mielestäni varsin veikeiden, pikkumuistamisien idean bongasin joltain nettipalstalta

Ensimmäistä kertaa meillä oli oikean kuusen sijaan tekokuusi. Sydän lähes verta vuotaen taistelin itseni kanssa vielä kaupan kassalla, mutta helppous vei voiton ja se muovihärpäke muutti pahvilaatikkoineen meille. Kovin vaan itselleni uskottelin, että hyvä siitä tulee ja no, tulihan siitä nyt ihan kelvollinen. Ja helppo se todellakin oli!

Laatikotkin saivat aatoksi täytettä ja kuusen alla oli muutakin, kuin vaan neulasia

Nyt voi pikkuhiljaa suunnata ajatuksiaan alkaneeseen vuoteen ja paneutua taas uusiin ideoihin. Miltä näyttää, kun joulu on purettu ja pakattu laatikoihin, millä piristää kevään odottelua? Se jää nähtäväksi...