Teinipoppia

Viikonloppu kului taas "kivasti" kaupungissa. Keli oli mitä mahtavin ja kovasti mieli kaipasi meren rantaan, mutta ennalta sovitut jutut pitivät kaupungissa.
Viikonlopun ajan Aurajoen rantaa valtasi kaupunkifestivaali DBTL ja sinne mekin suuntasimme tytön kanssa sunnuntaina.

Ei tyttö nyt mikään varsinainen Isac-fani ole, mutta kun saatiin liput, niin eihän niitä viitsinyt käyttämättäkään jättää. Lavan eteen ei siis tarvinnut sulloutua, vaan vietettiin ihan mukavan rento iltapäivä musiikin tahdissa.

Ja kerrankin voi ainakin sanoa osallistuneensa jokavuotiseen tapahtumaan, kun eipä ole kovin usein tullut käytyä, hyvä jos koskaan ennen:)
Oheisohjelmaa alueella ei oikeastaan ollut, ainakaan enää sunnuntaina. Korkeuksiin olisi kyllä päässyt halutessaan, ihailemaan kaupunkia vähän erilaisesta perspektiivistä. Mikäli ei sattumalta pode korkeanpaikankammoa...

Ja omistaa riittävän paksun lompakon...

Mielestäni melkoisen huikean hintaista, toisaalta eihän siitä metrihinnaksi paljon tule, kun 104 metrin korkeuteen kuitenkin taisi yltää.
Jätettiin kuitenkin testaamatta, kahdestakin syystä;)

Tilaa ja valoa

Niinhän se meni, kuten oletinkin, ihan erilaisella fiiliksellä käynnistyy päivä kun aurinko paistaa! Niin hieno ilma kun ulkona on tänään ollutkin, niin silti suuri osa päivästä tuli vietettyä sisällä. Jotain sentään sai aikaiseksi!
En ole tainnut koskaan sen enemmän kodistamme täällä kertoa, ainoastaan pieniä palasia sieltä täältä. Joten, kaksiossa eletään ja neliöitä on huikeat 56. Asunnon makuuhuone on vaatekaapin jakoa lukuunottamatta tyttären valtakuntaa ja äiti saa tyytyä sänkyineen olohuoneen nurkkaan. Ratkaisu toimii ihan hyvin meidän tarpeisiimme.

Huonekalut olohuoneessa ovat olleet samassa järjestyksessä siitä asti, kun tähän ollaan muutettu ja siitä asti on myös omaa silmää ärsyttänyt sängyn sijainti, ensimmäisenä ovesta tullessa.
Jonkin aikaa jo olen mielessäni pyörittänyt sen kääntämistä ja samalla myös kaikkien muiden huonekalujen uudelleen sijoittelua. Se, että pyörittää huonekaluja ainoastaan mielessään, ei tuo lopputulosta kovin hyvin esiin. Jos siis pyörittäisi niitä ihan oikeasti...
Tästä sekasotkusta lähdettiin liikkeelle:

Eteisen suunnasta

Parvekkeen ovelta

Vähän aikaa siinä tuli ähistyä ja puhistua, siirrettyä, kännettyä ja väännettyä. Lopulta päästiin tähän:

Tilaa tuntui tulevan lisää, mikään ei hyppää syliin kun tulee ovesta sisään ja jotenkin valoisuuskin lisääntyi.
Ainoa mikä ei istu kuvioon, on sohvapöytä. Se on hankittu jo edelliseen asuntoon, jossa olohuone oli täysin erimallinen ja tänne se vaan on yksinkertaisesti liian iso. Nyt sen huomaa vielä selkeämmin. Tänään sille asialle ei mitään saanut tehtyä ja parempi ratkaisu on mietinnässä.

Ja hei, eikö porakone laatikoineen kuulu jokaisen olohuoneen vakiovarustukseen, kuten muovipussissa olevat ruuvit ja proputkin lipaston päälle;)

Aurinkoenergia vs tuulivoima

Minä odotan...
Odotan jotain tapahtuvaksi, odotan aurinkoa, odotan inspiraatiota, ihan mitä tahansa.
On näemmä ihan selkeä ero sillä paistaako aurinko vai ei, tuuleeko vai ei. Tuulivoimaa käyttävät tahot ovat varmasti olleet mielissään viime päivistä. Minä en, aurinkoenergia on paljon tehokkaampaa. Ainakin minulle.

kuva otettu 20.7.2012

Muutama pilvenhattara sinisellä taivaalla vielä menisi, mutta tasaisen harmaa taivas ei jaksa innostaa.
Koko viikonlopun vallinnut ankeus näyttää jatkuvan vielä näin tiistainakin. Valivali...
Täytyy varmaan mennä keittämään kupillinen kahvia, ehkä se aurinkokin taas alkaa paistaa. Eihän se kesä voinut vielä tässä olla, eihän?

Uudistusta ja kierrätystä

Nyt on tytöllä "uusi" pöytä huoneessaan. Lauantaina oli kaikki osat maalattuina ja kuivina ja siitä se sitten kasattiin paikoilleen.

Puiset vetimet eivät oikein istuneet kuvaan ja valkoiseksi maalattuina kokonaisuudesta olisi tullut vaisu, joten tiistaina päätettiin viettää jonkinmoista shoppailupäivää ja suunnistaa Raisioon, kohteena Biltema ja Ikea, jälkimmäiseen kun oli muutenkin asiaa.
Sopivat vetimet löytyivät Biltemasta, hyvinkin kohtuulliseen 8 euron hintaan ja tekivät koko pöydästä ihan erinäköisen.

Ja mikä parasta, itse käyttäjä on tyytyväinen ja se on pääasia:)

Melkein jo ehdin lupaamaan itselleni, että yhtään postausta en enää tänä kesänä kirjoita parvekkeeseen liittyen! Ehkä kuitenkin vielä yksi...
Tilapäisratkaisuna toiminut hylly nimittäin palautui sinne mistä se tulikin, pihalle roskiksen viereen. (josta se on muuten jatkanut taas jo matkaansa jonkun toisen mukaan)
Vieläkään ei ole kaapelikelaa ja tuskin tuleekaan, nimittäin nyt löytyi oikein oivallinen hylly nurkkaan nököttämään:) Ja samasta paikasta mistä edellinenkin hylly, sieltä roskiksen vierestä

Täysin ehjä ja siisti peltihylly korvaa aikaisemmat ajatukset siitä kaapelikelasta, niin hyvin se istuu paikkaansa kuten myös silmään. Melkoisen hyvä löytö, kotipihan kierrätyspisteestä:)

Meidän huvikumpu

Mitä aurinkoisempi ilma ja ollaan kotona, sitä varmemmin ainakin osa joukosta löytyy parvekkeelta. Siellä ollaan ja lojutaan, syödään ja pelataan ja kahvipaikkana se on ihan lyömätön.
Monesti olen sisällä häärätessäni ihmetellyt hiljaisuutta ja sitä, etten saa kysymykseen vastausta. Ei sitä kuule jos äiti huhuilee keittiöstä ja itse makaa partsin lattialla kirjan tai netin seurassa:) Ainoa negatiivinen asia on kuulemma epämukava lattia, kova kun on.
Vaan nou hätä, pulma ratkesi hyvinkin yksinkertaisella konstilla!

Aamulla pöydän alle kantautui laatikollinen tyynyjä, ne mitä eilen selkä kenolla ompelin olohuoneen sohvapöydän ääressä. Ja koska mä en yksinkertaisesti voi sietää mitään hujan hajan olevia tavaroita missään, oli pakko saunasuojata se viimeinenkin hedelmälaatikko tyynyjen säilytykseen ja olla edelleen vailla keittiön "roskapostilaatikkoa".
Nostaessani laatikkoa pöydän alle, tuli ihan huvikumpu-fiilis koko parvekkeesta. Osuutensa varmaan on vihreää mattoa peittävillä räsymatoillakin, sekä sinne tänne rönsyävällä vihreydelläkin. Meidän oma huvikumpu:)

Niin kamala kun tuo vihreä matto onkin, joutaa se nyt kuitenkin siellä tämän kesän (pakosta) olemaan. Oikeastaan en ole edes mieleistä ratkaisua keksinyt ja jossain kohtaa ajattelin ostaa tilalle ihan vaan tavallista harmaata terassimattoa, mutta sekin jäi pelkästään ajattelun asteelle. Ja hyvä että jäi, sillä eihän sitä nyt paikoilleen saa. Ei noita isoja laatikoita mihinkään siirretä ja muutenkin tavaraa on nyt niin paljon, että maton vaihto odottaa nyt suosiolla ensi kevättä.

Tekemisen meininkiä

Ensimmäistä kertaa koko kesänä aamun ensimmäinen ajatus ulos katsoessa oli, "ihanaa, siellä sataa". Eilinen, melkein hellepäivä, kului parvekkeella hiekkapaperin ja pöydän osien kanssa. Tämä päivä sitten lähtikin käyntiin pensselin ja telan voimin. Paikka vain vaihtui parvekkeelta keittiöön, jonne ei sitten taas pariin päivään muuta mahdukkaan.

Siellä ne nyt on levällään, tätä kirjoittaessa kaksi maalikerrosta päällään.
Kovin isoa osaa päivästä ei saa kulutettua telan pyörittämiseen, niin kuivumisen ajaksi on keksittävä muuta puuhaa. Pyykinpesun lisäksi siis. Pitkästä aikaa tuli kaivettua ompelukone esiin. Paha vaan, että keittiön pöytä oli jo vallattu...

Voin muuten kertoa että selkä huutaa hoosiannaa, kun tuossa kenotti ompelemassa. Parempaa paikkaa nyt vaan ei ollut. Ja kyllähän sitä nyt pari pientä tyynyä ompelee missä vaan...

Tyynyihin liittyi myös illan viimeinen homma, siihen tarvittiin vähän saunasuojaa ja yksi vanha hedelmälaatikko;)
Kerron sen huomenna, kunhan se saunasuoja on kuiva ja aurinko taas (toivottavasti) paistaa.

Se toinen hedelmälaatikko

Kuten eilen tuli sanotuksi, kyllä se laatikko mahtui parvekkeelle.
En tiedä mistä, mutta jostain on takaraivoon jäänyt ajatus salaattilaatikosta, sellaisesta puisesta mistä salaatit suorastaan rönsyävät yli reunojen. Todellisuudesta on vaan todella pitkä matka siihen mielikuvaan, todennäköisesti ensi kesänä siihen on edes teoreettiset mahdollisuudet.

Käsittelin laatikon eilen illalla ruskealla saunasuojalla ja aamulla laitoin vielä muovin pohjan suojaksi. Mitkään kylvetyt salaattikokeilut ei taida enää ehtiä tälle kesälle, joten nyt kokeillaan vaan ostettujen ruukkusalaattien uudelleen kasvatusta ruukuissa ja pistetään ne sitten tuohon laatikkoon.
En tiedä onko pelkkää legendaa, vaiko ihan todenperäistä, että ne ruukkusalaatit lähtisivät multaan päästyään uudelleen kasvuun...
Meillä kuitenkin syödään paljon salaattia, niin mikäpä estäisi kokeilemasta. Saatan jopa yllättyä positiivisesti:)

p.s. käytiin tänään koirien kanssa lenkillä, torilla hakemassa vielä yksi laatikko lehtikoriksi keittöön. Vielä en tiedä minkä näköinen siitä tulee, saa katsoa mitä keksii. Nyt on laatikko kiintiö täynnä, ainakin hetkeksi:)

Torihankintoja

Toiset käy torilta hakemassa mansikoita ja muita kesäherkkuja, me käytiin tytön kanssa eilen hakemassa laatikoita.

Jep, hedelmälaatikoita! Jep, toisen pohja on ihan kamalassa kunnossa! Eipä haittaa, se nimittäin tulee parvekkeelle. Ja juu, just sinne minne ei enää mahdu mitään! Tai siis, mahtuu kun pistetään mahtumaan. Näette huomenna:)

Toinen sai jo eilen illalla valkoisen maalin pintaansa ja tänään lopullisen silauksen, käyttöön sopivalla tavalla tietenkin.

Koirien lelut säilytettiin ennen (siis silloin, kun niitä kaikkia ei ole levitetty tasaisesti ympäri lattioita) vanhassa saunakiulussa. Tyhmää sikäli, että meillä on sauna ja saunakiulu, mutta ne sijaitsee eri osoitteissa. Nyt voi kiulu matkata mökille, sille tarkoitettuun käyttöön ja lelut saa kuitenkin kasaan, edes hetkeksi kerrallaan.

Toinen (vai jo kolmas?) torihankintakin kannettiin tänään ystävän avustuksella ovesta sisään. Ei ihan kauppatorilta sentään, vaan tori.fistä löytämäni pöytä tytön huoneeseen.

Vielä se on kolmessa osassa, nostettuna vaan tytön huoneen ovesta sisään ja odottaa pientä fiksausta. Hieman hiekkapaperia ja maalia, pikkuhomma:)

Kaulapanta koiralle

Pikainen pantapäivitys sekä tänne, että ihan käyttöön. Neitikoiralla on ollut hieman heikko valikoima pantoja, kaksi kasvuaikana ostettua, jotka sittemmin jäivätkin liian löysiksi ja yksi sopivan kokoinen, mutta aavistuksen kova ja se hiersi niskaa.
Sen jälkeen kun löytää koiransa toritiskin toiselta puolelta mansikoita ostaessa, on todettava että jotainhan on asialle tehtävä!
Ompelukone esiin ja...

Nyt on panta, mistä ei päätä saa vedettyä läpi!
Ja siis pitäähän jokaisella prinsessakoiralla olla pitsipanta:)

Aamun askartelut

Miten se taas oli niin vaikeaa, tunnin homma ja siitäkin suuri aika kului tulostamiseen! Saamattomuuden multihuipentuma, ei mitään muuta, mutta nyt ne on matkalla vastaanottajilleen. Valmistujaisjuhlien viimeinen rutistus, kiitoskortit.
Suhteellisen yksinkertaiset, mutta tavallisesta kiitoskortista poikkeavat, taas sellaiset omannäköiset.

Kuva ja teksti tulostettuna valokuvapaperille ja ainoastaan kahdesta kulmasta ääriviivatarrojen kanssa kiinni alla olevassa kartongissa, so easy:)
(niistä Itellan kyytiin laitetuista puuttui kylläkin nuo rastit:) )

Huomenna pitäisi kotiutua seuraava työn alle otettava projekti, mikä jäi käsiin kun halvalla sai:) Siitä lisää huomisen illan aikana.

Mökillä ja mökiltä

Viikonloppu tuli vietettyä taas mökillä. Hyvä niin, sillä nyt tuli jo hyvän tovin toteutusta odottanut siivousurakka tehtyä!
Itse mökkihän on harkkopaalujen päälle höylähirrestä kasattu paketti ja jo rakennusaikana sekä sen jälkeen kaikki ylijäänyt rakennustavara tungettiin mökin alle paalujen väliin. Siellä ne sitten on olleet sikin sokin sekaisin, eikä kukaan enää edes tiennyt mitä ja kuinka paljon siellä kaikkea oli. Nyt tietää, kun tuli ensin tyhjennettyä koko alunen ja siinä samassa lajiteltua saunapuiksi pilkkottavat, säästettävä puutavara ja kaatopaikalle menevä jäte.
Kaikki säästettävä on edelleen siellä mökin alla, mutta nyt siisteissä pinoissa ja järjestyksessä!

Sillä aikaa kun äiti raatoi, touhusi kuopus kaverinsa kanssa omiaan ja siinä sivussa kävivät poimimassa kulhollisen metsämansikoita. Eikä mikään olisi voinut urakan päätteeksi maistua paremmalta kuin sauna ja sen jälkeen pannari kermavaahdolla ja metsämansikoilla:)

Yksi moka tuli tehtyä viikonloppuna, jo oikeastaan ennen kun oltiin edes lähdetty... jätin kameran keittiön pöydälle! Ei kameraa, ei kuvia. Loogista, kuten sekin että silloinhan kuvattavaa ja kuvattavia olisi vaikka kuinka, kun ei sitä kameraa ole:(
Vaan ei auta, mutta taatusti muistan sen ensikerralla ottaa mukaan!

Tyhjin käsin ei kotiin tultu, vaan paluukuormassa oli enemmän tavaraa mitä mennessä. Olen joskus ostanut mökin pihalle kesäkukkia varten puiset kottikärryt, mutta niiden käyttö on ensimmäisen kesän jälkeen jäänyt. Tällä hetkellä toiset on mökin kuistilla koirien lelulaatikkona ja toiset nyt meidän parvekkeella, kun raahasin ne mukanani kotiin.

Jakkarat siirtyi kokonaan toiseen nurkkaan ja nämä tuli tilalle. Enää en niihin lähde mitään erikseen istuttamaan, vaan loppukesän ne saavat olla näin.
Petunioita olen tänään harventanut rankalla kädellä, siitä huolimatta ne rehottaa valtoimenaan ja taustalla näkyvät paprikat on viikonlopun aikana kiitettävästi kasvaneet.
Kohta alkaa loppumaan tila parvekkeelta, ainakin jos sinne itse vielä meinaa sekaan mahtua! Ilmeisesti ainoat vaihtoehdot on hankkia isompi parveke tai lopettaa tavaran roudaaminen nykyiselle. Taidan valita jälkimmäisen ja nauttia huomisetkin aamukahvit auringossa, kesäolohuoneessa:)