Mainio maanantai

Hiihtoloma tuli lusittua ja arki ilmoitti itsestään aamulla kellon soimisella. Johan sitä viikko tuli loikoiltua ties miten pitkään aamuisin sängyssa, nyt oli siis jo korkea aika taas ryhdistäytyä.
Flunssakin alkaa helpottamaan, joten pikkuhiljaa alkaa olla aika ryhtyä päässä muhivien suunnitelmien toteutukseen.  Bambulankaa piti saada lisää ja Tiimarissakin poiketa.

Päivän hankinnat, tai ainakin osa

Jälkimmäisestä jäi käteen aivan muuta, mitä piti! Etsimiäni helmiä en löytänyt, mutta ihan helmiä kuitenkin oli ostokset, kolme kehystä yhteensä 5€. Olisihan niitä oikeastaan voinut useampiakin ostaa, kun tosiaan kaikki kehykset tuohon hintaan oli.
Lankaa on nyt pariinkin projektiin ja siemenpussi tulee muuntumaan syntymäpäiväkortiksi äidille.

Eteisen uudistus on nyt edennyt suunnitelmaan ja sitä varten on ensimmäiset hankinnat tehty, päivälenkillä haettu maalipurkki ja pari muuta osaa Byggmaxista. Siitä myöhemmin lisää, kunhan pääsen sitä työstämään. (tällä viikolla, i hope)

Mitään kongreettista ei siis vielä ole tapahtunut. Ainoastaan pieni, paremmin silmään sopiva muutos keittiössä. Mikron päällä ollut muovilaatikko sai väistyä ja tilalle tuli mamman vanhat kukkaruukut. Hieman eri tarkoituksessa kuitenkin...

Koirien namibaari

 Eihän nuo herkut tuossa kauaa ehdi vanheta, ihan sama siis ovatko säilytyksessä kannen alla vai ei.
Ihan positiivinen aloitus viikolla, nyt sitten vaan hommiin!

Kevättä esikoilla

Kovin on vaan harmaata ja ankeaa kun ulos katsoo, eikä oikein oma inspiraatiokaan nyt ota tuulta alleen. Tekemistä ja valmiita suunnitelmia olisi vaikka kuinka paljon...
Sen verran kuitenkin eilen asiat eteni, että Ikeaan tuli poikettua. Tyttären huone on jo tovin ollut kipeästi vailla seinähyllyjä, ne tuli nyt haettua ja odottavat huoneen asukkaan ilmoitusta, mihin kohtaan tulevat päätymään. (ja porakonetta, jonka lasten isä lupasi lainata)
Samalla reisulla tuli poikettua myös Plantagenissa, ihan vain siksi, että pitihän se helmikuun etu euron esikoista käyttää hyväksi:) On edes pöydillä jotain keväistä, jos se vaikka toisi lisää virtaa tähän harmauteen.
Keittiössä lilahtavaaa

ja olohuoneessa valkoista

Ehkä se aurinkokin taas joskus paistaa:)

Linnareissu

Hiihtoloman ohjelmat on nyt vähän huonossa jamassa, kiitos tämän kauhean flunssan mikä nyt sitten iski minuun vuorostaan.
Ihan kaupungin laidalle asti tänään päästiin, kun teimme kuopuksen kanssa visiitin Turun Linnaan. On se vaan kumma, miten ei sinnekkään oikeastaan koskaan tule mentyä, vaikka olennainen osa kotikaupungin historiaa onkin.

Jännä, kapea ikkuna levenevine syvennyksineen. Mikä lie alunperin tämän tarkoitus?

Tuo pöytä, penkit ja tuolit<3

Täällä kotikolossa ei sitten mikään asia olekaan edennyt mihinkään, paitsi suunnitteluasteella. Ei vaan pysty, sen verran vetää tämä pahuksen tauti voimattomaksi. Pakko taipua nenäliinapaketin kanssa peiton alle ja ottaa rauhallisesti. Eiköhän sitä sitten taas kerkiä, kunnolla levänneenä ja entistä energisempänä:)

Sydämiä luisteluretkille

Piti sitten vielä iltapuhteena ommella kuopukselle luistinkassi. Eilen kun oltiin menossa Kupittaan luistelumadon suuntaan, iski harmitus kun liian pitkäsankaista kassia oli hankala kantaa ja tokihan äiti lupasi yrittää auttaa asiaa.
Kangas on joulun jäämistöä, mistä tein lahjaksi menneitä niskatyynyjä ja vuoriksi passasi vanha, käytöstä poistettu lakana. Vanha kassi, se liian pitkäsankainen, oli tietenkin tytön matkassa, kun olivat kaverin kanssa luistelemassa enkä siitä saanut mitään osviittaa koolle. No, ainakin on riittävän iso ja mahtuu luistimien lisäksi ainakin kypärä matkaan mukaan.

Jokunen päivä sitten marmatin meidän eteistä ja muutama postaus sitten taas olin äärettömän onnellinen lipaston siirtymisestä eteisestä keittöön. Vihdoinkin on eteisessä edes yksi kohta johon olen tyytyväinen. Keittiön ovenpieli, nurkka mistä lipasto lähti.

Maitotonkka on myös kulkenut mukana muutosta toiseen, tonkka jolla on oma tarinansa ja joka kerta sillä on ollut paikkansa ja tarkoituksensa. Tällä hetkellä tässä, jonain hetkenä ehkä jossain muualla:)

Kevään odotusta

Vaikka taivas on harmaa, on viikonlopun aikana ollut aivan mahtavat ulkoilukelit ja ne on todellakin käytetty hyväksi. Ollaan käyty luistelemassa ja pitkillä lenkeillä, monta kertaa päivässä. Luntakin riittää edelleen ja pitäisikin, onhan nyt vasta hiihtoloma aluillaan...
Silti, kevään odotus on kova ja siemen- ja puutarhakauppojen nettisivuja on tullut selailtua ahkerasti, parhaimmat vinkit ja herkullisimmat suunnitelmat on kirjattu ylös.
Jos tänä vuonna yrittäisi saada jotain kasvamaan ihan siemenistä asti, nyt kun ensimmäistä kertaa on ikkunalautaa missä jotain esikasvattaa ja parvekeella laatikot, jossa jotain ehkä kasvaisi.
Maltillisuus ei ehkä ole kuvaavin ilmaisu musta puhuttaessa ja siksi tänään piti jo upottaa ensimmäiset kokeelliset siemenet multaan. Kokeelliset siksi, että haluan kokeilla onnistuuko paprikan kasvatus kaupasta ostetun paprikan siemenistä.

Siellä ne nyt sitten ovat, mullassa muhimassa ja odottuttamassa lopputulosta.
Torstaina kun oli luppoaikaa ja teki mieli jotain keltaista tein vinon pinon tuollaisia "kylvötikkuja" odottamaan. Vähän kartonkia, muutama sopivan värinen pyykkipoika, tussit ja tuollaisia niistä sitten sai aikaiseksi.

Vähän ristiriidassa kevään odotuksen kanssa on kuitenkin tämä:

Olohuoneen ikkunalaudalla upeasti voiva joulutähti. Kovin mieluusti siinä saisi olla valkoinen Phaleneopsis-orkideakin, mutta mutta...
Mä en raaski luopua tuosta, yleensä nuo kun tuppaavat kuolemaan meillä jo hyvän aikaa ennen joulua ja tuo vaan rehottaa, joten nyt otinkin sen haasteena itselleni, että miten pitkään sen saan hengissä pysymään. Kumpikohan katkeaa ensin, joulutähden elo vai mun hermo sen katselemiseen:)

Nyt aurinkoenergian hakuun, tällä kertaa appelsiinien muodossa, oikeaa aurinkoa odotellessa!

Eripari eteinen

Eteinen on kodin käyntikortti, se mikä tarjoaa tulijalle ensivaikutelman niin asunnosta, kuin asukkaistakin. No joo, meillä se vaikutelma on varsin sekava. Toisaalta hyvinkin toimiva, kaikelle on paikkansa, mutta se esteettinen puoli onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Kaikki toimivuuden kannalta välttämätön on hieman eriparia keskenään, ilman ainoatakaan yhdistävää tekijää.

Kenkäkaappi on ehdoton tässä kahden naisen taloudessa ja toimii hyvin laskutilana avaimille ja muille tärkeille tilpehööreille. Kenkäteline taas pitää jatkuvassa arkikäytössä olevat popot järjestyksessä ja helposti saatavilla.
Jättimäinen avonaulakko valkoisine henkareineen on lähinnä välttämätön paha, jossain ne takit on säilytettävä ja koirien hihnat roikutettava. Sopi silmään tai ei:(
Matotkin on eriparia nekin, niissä käytännöllisyys on ainoa funktio. Oven edessä oleva mamman perintöräsymatto on osoittaunut mitä parhaimmaksi kuran ja lumen kerääjäksi ja äärettömän helppo heittää pesukoneeseen.
Ja vielä kuvasta vasemmalle jäävä ruskea korituoli, eriparia sekin, kuitenkin niin välttämätön sekä laskutilana, että tarvittaessa istahtamiseenkin.

Jotain yhdistävää tekijää kaivataan ja eilen päätin tehdä kokeiluluontoisesti valkoisen tyynyn tuolin päälle. Kaapista löytyi jämäpala Jyskin halpislakanaa, joka soveltui hyvin tarkoitukseen. Harmi vaan, että pala oli aavistuksen liian jämpti.

Positiivista tässä on se, että ainahan ajatusta voi jatkojalostaa, eikä taloudellinen menetys ollut euroakaan, täytevanu kun on peräisin vanhasta ja rispaantuneesta sohvatyynystä.

Lisäksi vielä tulee testattua saako takana oleva rusetti olla rauhassa neitikoiran uteliaisuudelta, jos nenän korkeudella roikkuva nauha on kuitenkin liian houkutteleva.

Eihän se yleisvaikutelma yhdestä tyynystä parantunut, kokonaisuutena on vielä paljon mietittävää, miten asia tulee ratkeamaan. Jatkuuko ruskean ja valkoisen liitto ja jos niin miten, vai lähteäkö kokonaan uudella ajatuksella...? Ainoa mikä on varma, on se että jotain on asialle tehtävä!

Laskiaisen lettukestit

Loikoilua, leffoja ja lettuja, siinä tiivistettynä tämän laskiaistiistain ohjelma.

Jos kuumemittari näyttää 38,6 ei pulkkamäkeen ole asiaa. Onneksi on Netflix, sen parissa on tyttö viihtynyt, kun aika muuten meinaa tulla pitkäksi.

Pannaria meillä tehdään aika useinkin, lettuja ei niinkään. Siksi niitä tänään tehtiin, herkkuhetkeksi potilaalle.

Taktisesti kuvassa vain yksi lettu, kyllä niitä useampiakin upposi. Molemmille:)

 

 

Kortti ystävälle

Miten joku asia jää joskus taka-alalle, vaikka miten etukäteen sen tietää tulevan tiettynä ajankohtana?
Havahduin nimittäin tänä aamuna ajatukseen, että ystävänpäiväkortit pitää postittaa huomenna. Onneksi edes aamulla ja ehdin hyvin iltapäivällä poiketa lähi Salessa, ostamassa kaikki punaiset Muumi-tikkarit mitä siellä oli.
Aikataulullis-tuotannollisista syistä sitten mentiin tällä kertaa siitä, mistä aita on matalin. Ajatushan on tärkein, eikö?

Nämä nyt sujahtavat huomenna postilaatikkoon, niille joita ilman tämä maailma olisi paljon ankeampi paikka!

Kortteja väsätessä huomasin samalla miten loistava ajatus oli siirtää eteisen pikkulipasto keittiöön ja säilöä askartelutarvikkeet siihen. Kaikki tarvittava oli käden ulottuvilla siinä pöydän vieressä istuessa, ei tarvinnut sinkoilla edes takaisin hakemassa milloin mitäkin unohtunutta tarveainetta.

Kirjanmerkki ja pullan tuoksua

-"Äitiii, voik sä neuloo mulle kirjanmerkin?"
- Siis...täh?
-"Nii, semmosen kirjanmerkin, vaikka siitä rättilangasta"
- Jaa... mahdanko mä osata?
- "Osaat sä, kato semmonen vaan, kapea läpyskä"
- No, voin mä yrittää, kunhan saan tyon alla olevan tiskirätin pois puikoilta.

Tämä keskustelu käytiin perjantaina, ennen kuin tytär lähti isänsä luo viikonlopun viettoon. Hieman asia pisti miettimään, kun toinen ihan tosissaan sen esitti ja luotto äidin olemattomiin neulojan taitoihin oli kuitenkin vankka, joten pakkohan se oli lähteä yrittämään.

Kun neitonen sitten tänään kotiutui, oli tämä odottamassa ja ilmeisesti kelpasi, koska ensimmäinen kommentti oli "tää on just hieno".

Tuli tänään leivottua pullaakin, en edes muista koska olen edellisen kerran ihan peruspullaa tehnyt. Vaan kun tuli kerran luvattua vanhimmalle tyttärelle ja  vävykokelaalle tehdä laskiaspullia.

 Täytyyhän ne lupaukset pitää, joten nämä "kainalossa" suuntasin heille iltapäiväkahville.

Kotiinkin piti tietysti jättää, jotta ei kuopuskaan jäisi osattomaksi, itsestä puhumattakaan:)

Laskiaispullaa ja lämmintä kaakaota iltalenkin jälkeen, ei huono päätös viikonlopulle!

Jälkiviisautta

Valkoinen on valkoinen, vaan on siinäkin sävyjä. Pitkään mietin valkoisen ja listavalkoisen välillä, Byggmaxissa kun ei valikoimaa sen enempää sävyissä ole. Päädyin valkoiseen ja sitä se todella sitten on! Ehkä se toinen olisi saattanut olla "vähän pehmeämpi". Siitä huolimatta olen tyytyväinen siihen, että nyt ne synkän harmaat lipastot ovat vihdoinkin valkoiset ja että vihdoinkin järjestys on palannut paikoilleen. Jopa parempaan mitä ennen:)

Toinen pienemmistä vaihtoi eteisen romulaatikosta keittiöön pakastimen kylkeen ja piilottaa nyt askartelutarvikkeet sisäänsä. Aiemmin ne taas majailivat tyttären huoneen kaapissa, käytön kannalta hankalasti yläkaapissa. Nyt ne on helposti otettavissa esille inspiraation iskiessä.
(toinen toimittaa edelleeen yöpöydän virkaa mun sängyn vieressä, nykyisin valkoisena sekin)

Laatikon päällä olevan söpöyden äitini kiikutti tänään tänne, "kun sulla sitä vaaleanpunaista siellä keittiössä on". "Ihana"-oli taas tyttären ensikommentti:)

Olohuoneen ilmekin raikastui kummasti, kun raskas harmaa joutui taipumaan valkoisen alla. Vielä ei ihan silmä ole tottunut, mutta silti muutos on parempi kuin hyvä.

Eteinenkin koki pientä muodonmuutosta lipastoprojektin jäljiltä, siellä pitää kuitenkin vielä paria yksityiskohtaa vähän viimeistellä. Palataan siihen sitten, nyt viettämään rentoa viikonloppua koirien kanssa, lasten ollessa isän luona.

Epäjärjestystä

Hermoa kiristää, koko kämppä on täysin mullin mallin...
Vaan ihan itse aiheutettu kaaos kuitenkin kyseessä. Sen siitä saa, kun lipastot nyt vaan oli väärän väriset tähän ympäristöön.

Ja tämä näkymä särki silmään niin pahasti, että pakkohan sille on edes jotain yrittää tehdä:

Jos olohuoneen väritys on muuten valko-ruskea, ei siihen oikein harmaa lipasto istu, ei vaikka se on siinä samassa paikassa nököttänyt koko sen 7 kk, mitä tässä ollaan asuttu.

Hinta lipaston maalaamiselle on kuitenkin se, että kaaosta on vaan pakko sietää jokunen tovi:(
Halusi tai ei...

 Onneksi tämä on vain väliaikainen nykymä ja kohta taas helpottaa, jos sitten sielu ja silmä taas lepäisi!

Viikonlopun viimeistelemättömät

Ihan mahtavaa maanantaita!
Johan oli taas hulinaa ja huisketta viikonlopun verran. Ihan jouten ei ollut edes ompelukone ja puikot, keittön pöytä sai(saa) uuden kaitaliinan ja tiskirätin kolmas versio näki päivänvalon. Ja kuten otsikosta voi päätellä, molemmat odottavat viimeistelyä...

Kaitaliinan kangas löytyi Anttilan poistolaatikosta viime viikolla, kun kävin hakemassa lankaa. Hintaa tuolla kernin palasella oli huikeat 0,35€, joten mukaanhan se siitä lähti.

Jotain vaaleanpunaista

Vihdoinkin seinällä, se keittiön hylly! Viikko siinä meni siitä kun tarveaineet Ikeasta hain, tosin paljon muutakin on viikkoon mahtunut, kuin pelkkää hyllyprojektia. Eilen se sai viimeisen silauksen reunoihin ja tänään reijät ja ruuvit paikoilleen.

Kovasti nyt näyttää valkoisen ja pellavan yhdistelmä valloittavan keittiötä. Sydämet ompelin eilen mamman pellavaliinan jämäpaloista, kannakkeissa kun on kivat koukut, mihin voi fiiliksen mukaan jotain ripustaa.
Ihanan keväiset vaaleanpunaiset Mariskoolit sain hyvältä ystävältä synttärilahjaksi ja ne toi aimo annoksen pirteyttä vaaleuden keskelle.
Tuskin hylly ihan noin tyhjäksi tulee jäämään, mutta sen aika näyttää, mitä nuo kaverikseen saa.

Posti toi tänään Sinellin paketin, jossa aineksia ystävänpäiväkortteihin, vähän normaalia parempi viikkosiivous ja puikoilla seuraava versio tiskirätistä, lasten kanssa löhöilyä ja pannarin tekoa, ei ollenkaan huono perjantai:)