Sydämiä luisteluretkille

Piti sitten vielä iltapuhteena ommella kuopukselle luistinkassi. Eilen kun oltiin menossa Kupittaan luistelumadon suuntaan, iski harmitus kun liian pitkäsankaista kassia oli hankala kantaa ja tokihan äiti lupasi yrittää auttaa asiaa.
Kangas on joulun jäämistöä, mistä tein lahjaksi menneitä niskatyynyjä ja vuoriksi passasi vanha, käytöstä poistettu lakana. Vanha kassi, se liian pitkäsankainen, oli tietenkin tytön matkassa, kun olivat kaverin kanssa luistelemassa enkä siitä saanut mitään osviittaa koolle. No, ainakin on riittävän iso ja mahtuu luistimien lisäksi ainakin kypärä matkaan mukaan.

Jokunen päivä sitten marmatin meidän eteistä ja muutama postaus sitten taas olin äärettömän onnellinen lipaston siirtymisestä eteisestä keittöön. Vihdoinkin on eteisessä edes yksi kohta johon olen tyytyväinen. Keittiön ovenpieli, nurkka mistä lipasto lähti.

Maitotonkka on myös kulkenut mukana muutosta toiseen, tonkka jolla on oma tarinansa ja joka kerta sillä on ollut paikkansa ja tarkoituksensa. Tällä hetkellä tässä, jonain hetkenä ehkä jossain muualla:)