Sängynpääty

Nyt se on paikallaan, kauan mietinnässä ollut sängynpääty!

Siihen ne lattialla lojuneet laudat sitten sijoittuivat.
Eipä sen tekemiseen kauaa aikaa saanut kulumaan, ainoan mutkan toi matkaan se, ettei kaapissa ollutkaan sopivia ruuveja ja laiskuuttani en viitsinyt niitä torstai-iltana enää lähteä hakemaan, joten kasaaminen jäi perjantaille. Kuten ensimmäinen maalikerroskin. Tänä aamuna sitten toinen kerros ja muutaman tunnin kauppakierroksen jälkeen sen sai nostaa paikoilleen.
Nyt joulun ajan saa valaistuksen hoitaa tuo jouluvalosarja, ehkä sitten vuoden vaihteen jälkeen jotain muuta.
Itse ainakin tykkään, vaihtelua lastu- ja kennolevyvirityksille:)

Torstaina, kun ei huvittanut ulos lähteä, tuli askarreltua muutama pieni osa joulumuistamisiin. Tuttavapiirissä on paljon sellaisia joita jollakin tavalla pitää muistaa, mutta niihin ei kuitenkaan kovin isoa rahasummaa viitsisi upottaa. Joten tällaisia tällä kertaa, jonkun kivan kynttilän kaveriksi, kortin tilalle

Tulitikkuaskeja ja laatikkoon kertyneitä askartelutarvikkeita, helppoa ja nopeaa:)

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa vähän isotöisempi tuunaus, ikivanha kirjoituspöytä josta yritän saada itselleni askartelupöydän keittiöön. Saa nähdä onnistuuko, lähtökohta kun on aika hmmm... karmea:D

Mutta sen aika on vasta maanantaina, huomenna voisi viettää välipäivää ja ensimmäistä adventtia. Se kuulkaas huomenna jo joulukuu, mahtavaa!

Kasvihuone olohuoneessa ja laudat lattialla

Kuten otsikosta voi päätellä, meillä on taas varsinaiset järjestelyt meneillään ja viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa...
Sunnuntaina vietettiin vielä pappakoiran kanssa rauhaisaa päivää, keittiössä tapetin palojen ja värikartan kanssa.

Ensin sai lauantaina maalattu laatikko viimeisen silauksen pohjaansa, kun liimasin tapetin palasen ruman pohjalevyn peitoksi ja siitä tuli keräyspaperilaatikko vanhan ruskean paperikassin sijaan.
Loppupäivä sitten kuluikin näin:

Pinta-aloja ja maalin menekkiä laskien, unohtamatta niitä lukemattomia eri harmaan sävyjä, mitä värikartasta löytyy. Voin kertoa että kahvia kului ja paljon, mutta kyllä se oikea sävy sieltä löytyi:)

Maanantain saikin kulumaan hyvin, kaverin koiran kanssa treenatessa ja pappakoiran jälkiä siivotessa. Uskomattoman paljon se onnistui kantamaan kuraa ja hiekkaa sisään yhdessä viikonlopussa...

Eilen piti sitten kahvittaa vanhemmat, kun niin kovasti tahtoivat piipahtaa. (mitään hemmetin kissanristiäisiä vietetä)
Ja jos itsellä joskus sattuu kaikenlaisia omituisia päähänpistoja, niin mitä lie äidin päässä liikkunut, kun toi tuomisina kasvihuoneen:D
Ei nyt ihan kuutta neliötä sentään, onneksi!

Ihan vaan tuollaisen pienen ja pitihän sille sitten jotain kehittää tuon sydämen mallisen Hoya Kerriin kanssa, mikä tuli samassa paketissa, mitä itse härvelikin.
Kävin nyt illalla Tiimarissa hamstraamassa halpoja (-50%,) kynttilöitä ja sieltä tarttui mukaan pieni posliinienkeli ja valkoisen hyasintin hain S-marketista ihan varta vasten tuota varten.
Joku pieni kynttiläjuttu sinne olisi vielä kiva saada, mutta tämän päiväiseltä reissulta ei sopivaa löytynyt, eikä kaappien kätköissäkään ollut mitään oikein sopivaa.

Niin ja ne laudat...
ne on sievässä pinossa sängyn päädyssä:)

Eikös ole megamakee sisustuselementti?

Jos huomenna sitten olisi niiden vuoro!

Päivän pohdintoja ja pari piparia

Viis orastavasta flunssasta, periksi ei anneta niin kauan kun nenäliinoja riittää!
Kunnon pitkät aamuyöunet teki taas olon paljon paremmaksi ja saattaa pilvettömältä taivaalta paistaneella auringollakin olla osuutensa asiaan, mutta aamu jokatapauksessa käynnistyi ihan mallikkaasti.
Puikoilla ollut tonttulakki tuli valmiiksi ja sen jälkeen suunnattiin pappakoiran kanssa mummia katsomaan hoitokotiin ja sieltä tunnin verran käveltiin kotiin. Poikettiin samalla keskustan kävelykadulla joulutuulia nuuskimassa.

Kotona piti vähän kokeilla päässä muhinutta ajatusta...
Mulla on nyt ilmeisesti jonkilainen värikriisi ja vahvimpana siinä on meidän sohvat. Toiminnaltaan vielä ihan kelpo kapistukset, hyvät istua ja löhötä ja vasta kolme vuotta vanhat. Eli käyttöikää on edessä vielä vuosia, eikä mitään järkeä laittaa niitä nyt vaihtoon.
Kaapissa mamman vanhoja lakanoita edelleen vino pino...Hmmm!

Näin...

...vai näin?

Kun ei vaan osaa päättää! (ja juu, tiedän! Nuo tyynyt on kamalat, ne vaihtuu heti kun taion jostain toimivan ompelukoneen!)

Toinen pohdinta liittyy keittiön kaappeihin ja niiden väriin (yllätys?), tai oikeammin tulevaan väriin. Mä en osaa nyt päättää sitäkään, haluanko niistä harmaat vai valkoiset. Välitilan laatat ja pöytä on valkoiset, työtaso harmaa ja muutama pieni musta yksityiskohta lampussa ja hyllyssä. Kumman sitä nyt sitten valitsee? On tämä joskus niin vaikeaa...

Näitä pohdiskellessa tuli väsättyä joulupakettien kortit valmiiksi. Siinä ne piparit sitten tuli "leivottua", kartongista tällä kertaa:)

Illan viimeisenä askareena piti vielä kaivaa purkki valkoista maalia esiin ja sutia yksi hedelmälaatikko, jos sen sitten huomenna viimeistelisi valmiiksi käyttöön:)

Voi tauti

Täällä me lojutaan sohvalla pappakoiran kanssa vällyjen alla, mukissa kuumaa glögiä. Tai no mulla on sitä glögiä. Viimeiset kolme päivää on mennyt tauottomassa palelemisessa ja väsymyksessä, mitään en ole saanut aikaiseksi ja nyt alkaa uhkaavasti nenä vuotamaan ja kurkkua kivistämään. Tokihan sitä tunnollisena ihmisenä sairastuu vasta viikonlopua vasten...

Vaan kun ei olisi aikaa malttaisi sairastaa, pää suorastaan surisee ideoita ja monta juttua on enemmän ja vähemmän kesken. Osaan on tarvikkeetkin jo valmiina, kun keskiviikkona poikkesin vähän "täydentämässä varastoja"

Ainakin osasta pilttipurkkeja tulee tonttuja, ne lakit vaan kuuluu niihin vähän vielä vaiheessa oleviin. Ja saa nyt katsoa mitä noista laatikoista lopulta tulee...
Muutama pikkujuttu täytyy vielä poiketa hakemassa, kunhan tästä nyt taas saa aikaiseksi, sitten alkaakin olla jouluvalmistelujen valmistelut kasassa.

Nyt taas peittoa niskaan jotta saisi taas vauhdin takaisin ja jotain jossain vaiheessa valmiiksikin, viikonloppuja:)

Tönkkö tonttulakki

On tämä opiskelu rankkaa, perjantaina pidettiin etäpäivää ja tänään iski ylimääräinen vapaa, kun kouluttaja oli sairastanut. Eilen sentään piti olla läsnä...
Vaan taas on aikaa suunnitella ja toteuttaa, tosin tällä hetkellä on pullataikina nousemassa ja kokeiluun menee mansikkahillo kierrepullien täytteeksi.

Viikonlopun väkerrykset tuli eilen illalla tehtyä loppuun ja tonttulakkikokeilu pääsi aamulla piristämään ystävän sateista päivää.

Eli neulottu tiskirätti on sellofaanin korvikkeena paketoitu pilttipurkkiin ja tonttulakki liimattu kanteen kiinni. Pikkuisen pitää vielä hioa lakkia, tämä tuli tehtyä llian pienillä puikolla ja jäi tuollaiseksi tönköksi. Pitää siis tehdä uusi versio. Ja haalia muutama iso pilttipurkki, tuohon pieneen kun joutui ahtaamaan vähän turhan piukkaan.

Mutta nyt leipomaan ja sen jälkeen taas toteuttamaan muita juttuja:)

Viikonlopun väkerryksiä

Ei sitä sentään ihan koko viikonloppua nukuttu, vaikka aamu-unista nautittiinkin.
Joitain pieniä väkerryksiä tuli tehtyä, osa valmiiksi asti ja osa jäi vielä odottelemaan viimeistelyä.

Eilisessä aamukuvassa kuivumassa ollut kehys sai viimeisen silauksen ja paikan keittiön seinältä

Jo monen joulun alla olen miettinyt miten saada kauneimmat joulukortit kivasti esille. Tähän idean nappasin alunperin fb:n ihmeellisestä maailmasta ja muokkasin sitä omaan tarpeeseen sopivaksi sekä kaappien kätköistä löytyvien ainesten mukaan.
Eli vanha Ikean kehys, kalustemaalin jämiä, pala tapettia ja kanaverkkoa, vanhat verhonipsutkin pääsi uuteen käyttöön. Ja hieman aikaisesta ajankohdasta jouluun nähden johtuen, saa jääkaapin ovessa olleet kortit roikkua nyt vielä toistaiseksi tuossa:)

Toinenkin "ongelma" tuli ohimennen ratkaistua. Että olen vihannut parvekkeen pöydällä olevaa kirkasta lasipurkkia, mikä tuhkakupin virkaa toimittaa. Mitään rumempaa ei voi olla olemassa.
Kestoärsytyksen poistoon riitti puhdas purkki, pala kauppalehteä, laimennettua erikeeperiä ja vielä diivailuksi päälle pätkä nauhaa

Sopii ainakin omaan silmään paremmin nykyisellään. Se miten se kestää tätä ihanaa syksyn kosteutta, jää nähtäväksi.

Vähän tuli puikkojakin heiluteltua viikonlopun aikana, yhden tiskirätin tein ystävälle ja tonttulakin pilttipurkille, molemmat vielä ihan aavistuksen verran vaiheessa. Palataan niihin myöhemmin, kuten myös siihen miten ne liittyvät toisiinsa:)

Akut latauksessa

Niin oma kuin kameran. Kannattaisi uskoa sitä merkkivaloa kameran näytöllä heti, eikä sitten kun se jo vaativasti vilkuttaa viimeisillään ja lopulta lyö luukun kiinni kesken kaiken.
Oma akku on latautunut jo pari yötä ja aamua, viikkojen valvominen ja huonosti nukutut yöt alkavat vaatia veronsa. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen rauhallinen ja kiireetön aamu on jotain, mitä en enää edes muistanut. 

Kahvia ja eiliseltä kesken jäänyt askartelu, vähän jo jouluilmettäkin. Siinä ne aamun oleellisimmat.

Tekemisen tarve

Pää tuntuu hajoavan, jos ei koko ajan tee jotain. Päivät menee suhteellisen kivuttomasti, kun saa pureutua työntekoon ja opiskeluun. Ei tarvitse olla yksin, on elämää ja hälyä ympärillä.
Illat on pitkiä ja pimeitä, tyttärelläkin kun on jo omat juttunsa vaikka kotona olisikin. Viikonloput, jolloin on tyttö on isällään, vielä pidempiä.
Tuntuu, että aikaa on enemmän kuin ennen. Ja onkin, ennen käytiin lenkillä pari kertaa päivässä ja touhuttiin kaikenlaista muuta, nyt ollaan vaan...
Tai siis ei, meillä on leivottu pipareita, joulukortit odottaa valmiina postitusta, pakettikortit on teon alla ja ensimmäisiä jouluvaloja on otettu esille. On tuunattu kello, peili, vessan hylly ja paljon muuta. Ja toteutumista odottavia ideoita on varastossa vielä vaikka miten paljon...
Johonkin se energia on purettava ja ohjattava ajatuksia hetkiseksi johonkin muuhun.


Ja sain sentään pappakoiran viime viikonlopuksi hoitoon, ihanan karvaterapeutin<3

Rikki revitty

Kun lyötyä lyödään, lujaa ja odottamatta. Sielu ja sydän revittynä, suru ja ikävä ystävänä.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, alkusyksy oli rankka ja sisälsi myös suuren menetyksen. Silloin en vielä tiennyt, että edessä on vielä suurempi menetys. Niin suuri, ettei sille edes löydy sanoja.

Elämää täynnä olevasta neitikoirasta, pienestä brasilialaisesta prinsessastamme tuli enkelikoira. Suolistotulehdukseksi luultu tila olikin myrkytys, antibiootit ja nesteytys eivät auttaneet ja pieni rakas lähti luotamme sateenkaarisillalle.

Meille jäi suru, itku ja ikävä joka ei helpota. Tyhjyys on läsnä koko ajan.

Nuku rauhassa rakas, nyt ei enää satu

Meihin  ihmisiin sattuu sitäkin enemmän.