Aleostoksilla

Tämän vuoden viimeisen maanantain käytimme tyttären kanssa tehokkaasti aleostoksilla kiertelyyn. Selvät sävelet oli siitä mitä hakemaan lähdettiin. Kotiin tullessa mukana oli vaan paljon muutakin...

Ehkä tärkeimpänä listalla oli matto ja verhot tyttären huoneeseen. Vanha lila-valko yhdistelmä on aikansa elänyt ja kauan katsottu. Palataan näihin hankintoihin, niiden mutkiin ja koukeroihin sitten, kun kaikki on paikoillaan:)

Tärkeysjärjestyksen kärkipäässä oli myös hakea tähän lisää kokeiltavaa

Joulupukki kun oli kiltti ja toteutti meidän yhteisen toiveen omasta Dolce Gustosta ja pitäähän siihen sitten niitä kapseleitakin olla, siinä näytepakkauksessa kun ei montaa ollut. Äiti päätyi Latte Macchiato Vanillaan ja tytär Nesquik-kaakaoon ja molemmat ylen tyytyväisiä valintaan. Ihan huippulaite, vaikka onkin sieltä halvimmasta päästä, mutta tällä on hyvä aloittaa:)

Lisäksi tyttö kantoi kotiin ison kasan vaatteita ja äiti uudet saappaat, jotain hyödyllistäkin sentään, eikä vaan pelkästään jotain kivaa ja muuten vaan mukaan tarttunutta:D

Päivän huikein löytö on kuitenkin tässä

Facebookin vaihtoringistä bongatut (uudet) kynttilänjalat. Tällaisia on jo pitkään tehnyt mieli, en vaan ole raaskinnut ostaa. Ennen kuin nyt, hinnaksi kun näille tuli huikeat 3,10 euroa!
Tuossa ne nyt toistaiseksi on, telkkarin vieressä rahin päällä, oli vaan pakko saada heti johonkin. Ne on niin ihanat<3

Huomisen, vuoden viimeisen päivän voisi vaikka aloittaa ikkunan pesulla ja laittaa uudet verhot paikoilleen. Tytär lähtee iltapäivällä isänsä kanssa uuden vuoden viettoon ja itse saan pappakoiran tänne seurakseni, kun nuoriso juhlii jossain muualla.

Joulun jälkeen

Nyt se on taas takana, se joulu. Muutamia tunnelmia, kuin koosteeksi menneestä

Tänä jouluna sai eteinenkin jouluvalaistuksen, joka viime vuonna jäi uupumaan puuttuvan pistorasian takia. Nyt sitten vasta välähti, sen johdon voi vetää pesuhuoneen puolelle ja kuusen tieltä väistymään joutuneet valo-oksat sai uuden paikan maitotonkan päältä.

Kuusi, edelleen tuo muovihärpäke sai koristeensa tyttären toimesta. Hieman riisutumpi malli tällä kertaa, kun koristepunokset jäivät kokonaan pois, mutta kaunis näin. Ehkä jopa kauniinpi.

 

Keittiössä jatkui hyväksi havaittu puna-valkoinen linja. Ihan riittävästi väriä minun makuuni, kun punainen on kohdistettu yhteen tilaan. Pöydällä ystävien joulumuistamisia, jostain syystä vaan kulhossa olleet konvehdit eivät sitten edes kuvaan asti säilyneet:)

Näitä lahjapusseja olisi ollut kiva tehdä enemmänkin, aika vaan ei riittänyt. Tapettirullan jämiä, liimaa ja rusetit, yksinkertaista ja kaunista.

Tyttären lähdettyä isän luokse jatkamaan joulun viettoa, jäi itselle aikaa summata ajatuksia ja nauttia hetki tunnelmasta

Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, ehkä vielä pitää poiketa tutkailemassa alennusmyyntien tarjontaa ja toivottavasti samalla toteuttaa pari tyttären mielessä olevaa suunnitelmaa:)

Kun kaikki on valmista

Heppatytön piparitalo

Piparitalon tekeminen on kuulunut meidän jouluun jo vuosia.
Tänä vuonna siitä tuli tällainen:

Se ei kylläkään ole talo vaan laidun, mutta koska meillä asuu hevostyttö, ideoin hänelle tänä vuonna tällaisen version. Kelpasi kuitenkin:)

Muuten meillä sitten onkin jouluvalmistelut vaiheessa, vaikkakin hyvin suunniteltuna. Lahjat on kahta vaille hankittuina, kun tehtiin ystävän kanssa eilen pikainen viiden tunnin shoppailumaraton, piilossa odottavat sopivaa paketointihetkeä. Pieniä muistamisia pitää vielä askarrella, mutta ehtiihän tässä. Toivottavasti:)

Askartelupöytä

Muutama postaus sitten taisin ohimennen mainita seuraavasta, vähän suurempi töisestä tuunauksesta.
Viime viikon maanantaina sain sen vihdoin käyntiin ja tänään sain valmiin tuotoksen kotiin.
Onni on opinahjo missä on tilaa temmeltää, lupa tehdä joskus omiakin projekteja ja vielä materiaalejakin käytettävänä!

Tästä lähdettiin liikkeelle:

Ja tältä se näytti kotiin tullessaan:

Olihan se melkoinen projekti, mutta kyllä kannatti! Uskomattoman määrän se kätkee tavaraa sisälleen, jopa tulostimen rohjakkeen nakkasin kaappiin piiloon:)
Ja vaikka kuvista ei näekkään, piti sen verran hifistellä, että kaapin sisäosat, hyllyt ja laatikkojen pohjat piti sitten päällystää tapettirullan lopulla:D

Nyt kelpaa askarrella ja puuhailla, ehkä taas jotain jouluista seuraavaksi!

Joulun värit

Meillä on aina ollut joulun värit hyvin tarkkaan harkittuja ja sama väriteema on toistunut kaikessa, koristeissa, paketeissa jne. On ollut joskus aikoinaan punainen ja kulta, monta vuotta käytetty parivaljakko, viimeiset kolme joulua yhdistelmänä on ollut ruskea-kulta ja punainen pienesti mukana keittiössä. Joulukukat on jo vuosia olleet aina valkoisia.

Nyt on punainenlanka hukassa tai ainakin pahasti solmussa...

Olohuoneessa oli tarkoitus mennä ruskea-kulta-valkoinen kombolla, kunnes sinne ilmestyi tuliaisena saatu punainen amaryllis:)
Joulun ehdoton lempikukka, eikä sitä yksinkertaisesti voi "piilottaa" keittiöön!
Punainen taitaa siis pikkuhiljaa hivuttautua takaisin, halusin tai en.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Meillä itsenäisyyspäiväkynttilän virkaa hoitaa vanha lasipurkki, joka on jo monta päivää kulkenut keittiössä pöydältä toiselle, kun en sille ensin keksinytkään mitään käyttöä vaikka se pitikin tänne haalia. Tänään sitten oivalsin, että rusetilla ja suolalla siitä saa ihan kelvollisen kynttilä"lyhdyn" työtason reunalle.
Koko ajan tulee tarkkailtua sitä, kuumeneeko se miten paljon. Vahingosta viisastuneena!

Paljon muuta ei meillä sitten ole ehdittykkään väsäilemään viime aikoina. Paitsi kauan suunnitelmissa ollut ovikoriste ja kuten aina ennenkin, ei mikään perinteinen joulukranssi...

Pala jämälautaa, maalipurkin loppu, vanhat rusetit ja ainoana ostettuna osana kulkuset. Niin ja nyt se on jo ihan oikeassa ovessa, ei keittiön oven kahvassa:)

Joululahjahankinnatkin on jo sentään aloitettu ja hyviä(?) suunnitelmia tehty, mutta nyt glögin lämmitykseen ja sitä myöten nauttimaan hiljaisuudesta ja tunnelmasta, siitä joulun odotuksesta:)

Ei mitään natsitorttuja

Vaan tähtitorttuja! Niinhän siinä omena-kanelimarmeladipurkin kyljessä luki:)

Palomiesten painajainen?

Ei niitä sentään tarvinnut kylään kutsua ja tuskimpa ihan vaan kahvilla poikkeaisivatkaan...
Huoh, onneksi huomasin ajoissa, miten idioottimaisesti tuli tehtyä. Ei kannata olettaa mitään, ainakaan jos polttaa oikeita kynttilöitä!
Pistinpä sitten siihen muoviseinäiseen "kasvihuoneeseen" kynttilän...

Eikä mennyt kuin tovi, kun se oli jo lähtenyt sulamaan. Ja mä kun vaan oletin, että se kestää kun molemmat luukut oli auki. Juu ei, ei se kestänyt!

Harmitti oma typeryys ihan vietävästi, eikä sitä lievittänyt yhtään se seikka, että kokonaisuus oli paljon kauniinpi kynttilän loisteessa.
Koska kokeilu nro 1 meni täysin päin honkia, piti keksiä uusi ratkaisu asiaan! Ja siinä kohtaa tuli mieleen Ikeassa näkemäni led-pallerot.
Se siitä "jos vaan olisin ja löhöäisin"-päivästä, tuli oltua Ikean oven takana jo hyvissä ajoin ennen aukeamista.

Ei se niin kaunis ole mitä oikea kynttilä, mutta huomattavasti turvallisempi ainakin!

Kotiin palattuani tuli vielä vessa/pesuhuonekin asustettua jouluun. Koska kohta se on ihan oikeasti, se Joulu:)

Sängynpääty

Nyt se on paikallaan, kauan mietinnässä ollut sängynpääty!

Siihen ne lattialla lojuneet laudat sitten sijoittuivat.
Eipä sen tekemiseen kauaa aikaa saanut kulumaan, ainoan mutkan toi matkaan se, ettei kaapissa ollutkaan sopivia ruuveja ja laiskuuttani en viitsinyt niitä torstai-iltana enää lähteä hakemaan, joten kasaaminen jäi perjantaille. Kuten ensimmäinen maalikerroskin. Tänä aamuna sitten toinen kerros ja muutaman tunnin kauppakierroksen jälkeen sen sai nostaa paikoilleen.
Nyt joulun ajan saa valaistuksen hoitaa tuo jouluvalosarja, ehkä sitten vuoden vaihteen jälkeen jotain muuta.
Itse ainakin tykkään, vaihtelua lastu- ja kennolevyvirityksille:)

Torstaina, kun ei huvittanut ulos lähteä, tuli askarreltua muutama pieni osa joulumuistamisiin. Tuttavapiirissä on paljon sellaisia joita jollakin tavalla pitää muistaa, mutta niihin ei kuitenkaan kovin isoa rahasummaa viitsisi upottaa. Joten tällaisia tällä kertaa, jonkun kivan kynttilän kaveriksi, kortin tilalle

Tulitikkuaskeja ja laatikkoon kertyneitä askartelutarvikkeita, helppoa ja nopeaa:)

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa vähän isotöisempi tuunaus, ikivanha kirjoituspöytä josta yritän saada itselleni askartelupöydän keittiöön. Saa nähdä onnistuuko, lähtökohta kun on aika hmmm... karmea:D

Mutta sen aika on vasta maanantaina, huomenna voisi viettää välipäivää ja ensimmäistä adventtia. Se kuulkaas huomenna jo joulukuu, mahtavaa!

Kasvihuone olohuoneessa ja laudat lattialla

Kuten otsikosta voi päätellä, meillä on taas varsinaiset järjestelyt meneillään ja viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa...
Sunnuntaina vietettiin vielä pappakoiran kanssa rauhaisaa päivää, keittiössä tapetin palojen ja värikartan kanssa.

Ensin sai lauantaina maalattu laatikko viimeisen silauksen pohjaansa, kun liimasin tapetin palasen ruman pohjalevyn peitoksi ja siitä tuli keräyspaperilaatikko vanhan ruskean paperikassin sijaan.
Loppupäivä sitten kuluikin näin:

Pinta-aloja ja maalin menekkiä laskien, unohtamatta niitä lukemattomia eri harmaan sävyjä, mitä värikartasta löytyy. Voin kertoa että kahvia kului ja paljon, mutta kyllä se oikea sävy sieltä löytyi:)

Maanantain saikin kulumaan hyvin, kaverin koiran kanssa treenatessa ja pappakoiran jälkiä siivotessa. Uskomattoman paljon se onnistui kantamaan kuraa ja hiekkaa sisään yhdessä viikonlopussa...

Eilen piti sitten kahvittaa vanhemmat, kun niin kovasti tahtoivat piipahtaa. (mitään hemmetin kissanristiäisiä vietetä)
Ja jos itsellä joskus sattuu kaikenlaisia omituisia päähänpistoja, niin mitä lie äidin päässä liikkunut, kun toi tuomisina kasvihuoneen:D
Ei nyt ihan kuutta neliötä sentään, onneksi!

Ihan vaan tuollaisen pienen ja pitihän sille sitten jotain kehittää tuon sydämen mallisen Hoya Kerriin kanssa, mikä tuli samassa paketissa, mitä itse härvelikin.
Kävin nyt illalla Tiimarissa hamstraamassa halpoja (-50%,) kynttilöitä ja sieltä tarttui mukaan pieni posliinienkeli ja valkoisen hyasintin hain S-marketista ihan varta vasten tuota varten.
Joku pieni kynttiläjuttu sinne olisi vielä kiva saada, mutta tämän päiväiseltä reissulta ei sopivaa löytynyt, eikä kaappien kätköissäkään ollut mitään oikein sopivaa.

Niin ja ne laudat...
ne on sievässä pinossa sängyn päädyssä:)

Eikös ole megamakee sisustuselementti?

Jos huomenna sitten olisi niiden vuoro!

Päivän pohdintoja ja pari piparia

Viis orastavasta flunssasta, periksi ei anneta niin kauan kun nenäliinoja riittää!
Kunnon pitkät aamuyöunet teki taas olon paljon paremmaksi ja saattaa pilvettömältä taivaalta paistaneella auringollakin olla osuutensa asiaan, mutta aamu jokatapauksessa käynnistyi ihan mallikkaasti.
Puikoilla ollut tonttulakki tuli valmiiksi ja sen jälkeen suunnattiin pappakoiran kanssa mummia katsomaan hoitokotiin ja sieltä tunnin verran käveltiin kotiin. Poikettiin samalla keskustan kävelykadulla joulutuulia nuuskimassa.

Kotona piti vähän kokeilla päässä muhinutta ajatusta...
Mulla on nyt ilmeisesti jonkilainen värikriisi ja vahvimpana siinä on meidän sohvat. Toiminnaltaan vielä ihan kelpo kapistukset, hyvät istua ja löhötä ja vasta kolme vuotta vanhat. Eli käyttöikää on edessä vielä vuosia, eikä mitään järkeä laittaa niitä nyt vaihtoon.
Kaapissa mamman vanhoja lakanoita edelleen vino pino...Hmmm!

Näin...

...vai näin?

Kun ei vaan osaa päättää! (ja juu, tiedän! Nuo tyynyt on kamalat, ne vaihtuu heti kun taion jostain toimivan ompelukoneen!)

Toinen pohdinta liittyy keittiön kaappeihin ja niiden väriin (yllätys?), tai oikeammin tulevaan väriin. Mä en osaa nyt päättää sitäkään, haluanko niistä harmaat vai valkoiset. Välitilan laatat ja pöytä on valkoiset, työtaso harmaa ja muutama pieni musta yksityiskohta lampussa ja hyllyssä. Kumman sitä nyt sitten valitsee? On tämä joskus niin vaikeaa...

Näitä pohdiskellessa tuli väsättyä joulupakettien kortit valmiiksi. Siinä ne piparit sitten tuli "leivottua", kartongista tällä kertaa:)

Illan viimeisenä askareena piti vielä kaivaa purkki valkoista maalia esiin ja sutia yksi hedelmälaatikko, jos sen sitten huomenna viimeistelisi valmiiksi käyttöön:)

Voi tauti

Täällä me lojutaan sohvalla pappakoiran kanssa vällyjen alla, mukissa kuumaa glögiä. Tai no mulla on sitä glögiä. Viimeiset kolme päivää on mennyt tauottomassa palelemisessa ja väsymyksessä, mitään en ole saanut aikaiseksi ja nyt alkaa uhkaavasti nenä vuotamaan ja kurkkua kivistämään. Tokihan sitä tunnollisena ihmisenä sairastuu vasta viikonlopua vasten...

Vaan kun ei olisi aikaa malttaisi sairastaa, pää suorastaan surisee ideoita ja monta juttua on enemmän ja vähemmän kesken. Osaan on tarvikkeetkin jo valmiina, kun keskiviikkona poikkesin vähän "täydentämässä varastoja"

Ainakin osasta pilttipurkkeja tulee tonttuja, ne lakit vaan kuuluu niihin vähän vielä vaiheessa oleviin. Ja saa nyt katsoa mitä noista laatikoista lopulta tulee...
Muutama pikkujuttu täytyy vielä poiketa hakemassa, kunhan tästä nyt taas saa aikaiseksi, sitten alkaakin olla jouluvalmistelujen valmistelut kasassa.

Nyt taas peittoa niskaan jotta saisi taas vauhdin takaisin ja jotain jossain vaiheessa valmiiksikin, viikonloppuja:)

Tönkkö tonttulakki

On tämä opiskelu rankkaa, perjantaina pidettiin etäpäivää ja tänään iski ylimääräinen vapaa, kun kouluttaja oli sairastanut. Eilen sentään piti olla läsnä...
Vaan taas on aikaa suunnitella ja toteuttaa, tosin tällä hetkellä on pullataikina nousemassa ja kokeiluun menee mansikkahillo kierrepullien täytteeksi.

Viikonlopun väkerrykset tuli eilen illalla tehtyä loppuun ja tonttulakkikokeilu pääsi aamulla piristämään ystävän sateista päivää.

Eli neulottu tiskirätti on sellofaanin korvikkeena paketoitu pilttipurkkiin ja tonttulakki liimattu kanteen kiinni. Pikkuisen pitää vielä hioa lakkia, tämä tuli tehtyä llian pienillä puikolla ja jäi tuollaiseksi tönköksi. Pitää siis tehdä uusi versio. Ja haalia muutama iso pilttipurkki, tuohon pieneen kun joutui ahtaamaan vähän turhan piukkaan.

Mutta nyt leipomaan ja sen jälkeen taas toteuttamaan muita juttuja:)

Viikonlopun väkerryksiä

Ei sitä sentään ihan koko viikonloppua nukuttu, vaikka aamu-unista nautittiinkin.
Joitain pieniä väkerryksiä tuli tehtyä, osa valmiiksi asti ja osa jäi vielä odottelemaan viimeistelyä.

Eilisessä aamukuvassa kuivumassa ollut kehys sai viimeisen silauksen ja paikan keittiön seinältä

Jo monen joulun alla olen miettinyt miten saada kauneimmat joulukortit kivasti esille. Tähän idean nappasin alunperin fb:n ihmeellisestä maailmasta ja muokkasin sitä omaan tarpeeseen sopivaksi sekä kaappien kätköistä löytyvien ainesten mukaan.
Eli vanha Ikean kehys, kalustemaalin jämiä, pala tapettia ja kanaverkkoa, vanhat verhonipsutkin pääsi uuteen käyttöön. Ja hieman aikaisesta ajankohdasta jouluun nähden johtuen, saa jääkaapin ovessa olleet kortit roikkua nyt vielä toistaiseksi tuossa:)

Toinenkin "ongelma" tuli ohimennen ratkaistua. Että olen vihannut parvekkeen pöydällä olevaa kirkasta lasipurkkia, mikä tuhkakupin virkaa toimittaa. Mitään rumempaa ei voi olla olemassa.
Kestoärsytyksen poistoon riitti puhdas purkki, pala kauppalehteä, laimennettua erikeeperiä ja vielä diivailuksi päälle pätkä nauhaa

Sopii ainakin omaan silmään paremmin nykyisellään. Se miten se kestää tätä ihanaa syksyn kosteutta, jää nähtäväksi.

Vähän tuli puikkojakin heiluteltua viikonlopun aikana, yhden tiskirätin tein ystävälle ja tonttulakin pilttipurkille, molemmat vielä ihan aavistuksen verran vaiheessa. Palataan niihin myöhemmin, kuten myös siihen miten ne liittyvät toisiinsa:)

Akut latauksessa

Niin oma kuin kameran. Kannattaisi uskoa sitä merkkivaloa kameran näytöllä heti, eikä sitten kun se jo vaativasti vilkuttaa viimeisillään ja lopulta lyö luukun kiinni kesken kaiken.
Oma akku on latautunut jo pari yötä ja aamua, viikkojen valvominen ja huonosti nukutut yöt alkavat vaatia veronsa. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen rauhallinen ja kiireetön aamu on jotain, mitä en enää edes muistanut. 

Kahvia ja eiliseltä kesken jäänyt askartelu, vähän jo jouluilmettäkin. Siinä ne aamun oleellisimmat.

Tekemisen tarve

Pää tuntuu hajoavan, jos ei koko ajan tee jotain. Päivät menee suhteellisen kivuttomasti, kun saa pureutua työntekoon ja opiskeluun. Ei tarvitse olla yksin, on elämää ja hälyä ympärillä.
Illat on pitkiä ja pimeitä, tyttärelläkin kun on jo omat juttunsa vaikka kotona olisikin. Viikonloput, jolloin on tyttö on isällään, vielä pidempiä.
Tuntuu, että aikaa on enemmän kuin ennen. Ja onkin, ennen käytiin lenkillä pari kertaa päivässä ja touhuttiin kaikenlaista muuta, nyt ollaan vaan...
Tai siis ei, meillä on leivottu pipareita, joulukortit odottaa valmiina postitusta, pakettikortit on teon alla ja ensimmäisiä jouluvaloja on otettu esille. On tuunattu kello, peili, vessan hylly ja paljon muuta. Ja toteutumista odottavia ideoita on varastossa vielä vaikka miten paljon...
Johonkin se energia on purettava ja ohjattava ajatuksia hetkiseksi johonkin muuhun.


Ja sain sentään pappakoiran viime viikonlopuksi hoitoon, ihanan karvaterapeutin<3

Rikki revitty

Kun lyötyä lyödään, lujaa ja odottamatta. Sielu ja sydän revittynä, suru ja ikävä ystävänä.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, alkusyksy oli rankka ja sisälsi myös suuren menetyksen. Silloin en vielä tiennyt, että edessä on vielä suurempi menetys. Niin suuri, ettei sille edes löydy sanoja.

Elämää täynnä olevasta neitikoirasta, pienestä brasilialaisesta prinsessastamme tuli enkelikoira. Suolistotulehdukseksi luultu tila olikin myrkytys, antibiootit ja nesteytys eivät auttaneet ja pieni rakas lähti luotamme sateenkaarisillalle.

Meille jäi suru, itku ja ikävä joka ei helpota. Tyhjyys on läsnä koko ajan.

Nuku rauhassa rakas, nyt ei enää satu

Meihin  ihmisiin sattuu sitäkin enemmän.

Elossa edelleen

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan, vaikka blogihiljaisuutta on jatkunut liki 2,5 kuukakutta. Hiljaisuutta on ollut muutenkin, kuin vain täällä blogissa ja takana on henkisesti hyvinkin vaikea alkusyksy.
Monenlaista kurjuutta kerääntyi samaan kasaan ja välillä jo tuntui ettei voimat vaan enää riitä sen kaiken kantamiseen.
Ehkä kongreettisin asia on se, että meitä on täällä yksi vähemmän. Jouduimme luopumaan toisesta koirasta ja neitikoiran kanssa on jouduttu opettelemaan uusia kuvioita lauman pienentyessä.

On tässä syksyssä jotain hyvääkin ollut, päivät täyttyvät nyt uudenlaisella aikataululla ja mielekkäällä tekemisellä. Tuli haettua opiskelemaan uusia kuvioita ja kauan haaveiltu alan vaihto on nyt todellista:)

Jotain pieniä puuhailujakin on tullut tehtyä ja syksy alkaa näkyä jo ainakin parvekkeella.

Paljon on suunnitelmia odottamassa toteutumistaan, mutta kaikki aikanaan, nyt lähinnä keskitytään nauttimaan olemassa olevasta ja muistetaan etsiä taas sitä positiivista pilkahdusta asioista:)

Teinipoppia

Viikonloppu kului taas "kivasti" kaupungissa. Keli oli mitä mahtavin ja kovasti mieli kaipasi meren rantaan, mutta ennalta sovitut jutut pitivät kaupungissa.
Viikonlopun ajan Aurajoen rantaa valtasi kaupunkifestivaali DBTL ja sinne mekin suuntasimme tytön kanssa sunnuntaina.

Ei tyttö nyt mikään varsinainen Isac-fani ole, mutta kun saatiin liput, niin eihän niitä viitsinyt käyttämättäkään jättää. Lavan eteen ei siis tarvinnut sulloutua, vaan vietettiin ihan mukavan rento iltapäivä musiikin tahdissa.

Ja kerrankin voi ainakin sanoa osallistuneensa jokavuotiseen tapahtumaan, kun eipä ole kovin usein tullut käytyä, hyvä jos koskaan ennen:)
Oheisohjelmaa alueella ei oikeastaan ollut, ainakaan enää sunnuntaina. Korkeuksiin olisi kyllä päässyt halutessaan, ihailemaan kaupunkia vähän erilaisesta perspektiivistä. Mikäli ei sattumalta pode korkeanpaikankammoa...

Ja omistaa riittävän paksun lompakon...

Mielestäni melkoisen huikean hintaista, toisaalta eihän siitä metrihinnaksi paljon tule, kun 104 metrin korkeuteen kuitenkin taisi yltää.
Jätettiin kuitenkin testaamatta, kahdestakin syystä;)

Tilaa ja valoa

Niinhän se meni, kuten oletinkin, ihan erilaisella fiiliksellä käynnistyy päivä kun aurinko paistaa! Niin hieno ilma kun ulkona on tänään ollutkin, niin silti suuri osa päivästä tuli vietettyä sisällä. Jotain sentään sai aikaiseksi!
En ole tainnut koskaan sen enemmän kodistamme täällä kertoa, ainoastaan pieniä palasia sieltä täältä. Joten, kaksiossa eletään ja neliöitä on huikeat 56. Asunnon makuuhuone on vaatekaapin jakoa lukuunottamatta tyttären valtakuntaa ja äiti saa tyytyä sänkyineen olohuoneen nurkkaan. Ratkaisu toimii ihan hyvin meidän tarpeisiimme.

Huonekalut olohuoneessa ovat olleet samassa järjestyksessä siitä asti, kun tähän ollaan muutettu ja siitä asti on myös omaa silmää ärsyttänyt sängyn sijainti, ensimmäisenä ovesta tullessa.
Jonkin aikaa jo olen mielessäni pyörittänyt sen kääntämistä ja samalla myös kaikkien muiden huonekalujen uudelleen sijoittelua. Se, että pyörittää huonekaluja ainoastaan mielessään, ei tuo lopputulosta kovin hyvin esiin. Jos siis pyörittäisi niitä ihan oikeasti...
Tästä sekasotkusta lähdettiin liikkeelle:

Eteisen suunnasta

Parvekkeen ovelta

Vähän aikaa siinä tuli ähistyä ja puhistua, siirrettyä, kännettyä ja väännettyä. Lopulta päästiin tähän:

Tilaa tuntui tulevan lisää, mikään ei hyppää syliin kun tulee ovesta sisään ja jotenkin valoisuuskin lisääntyi.
Ainoa mikä ei istu kuvioon, on sohvapöytä. Se on hankittu jo edelliseen asuntoon, jossa olohuone oli täysin erimallinen ja tänne se vaan on yksinkertaisesti liian iso. Nyt sen huomaa vielä selkeämmin. Tänään sille asialle ei mitään saanut tehtyä ja parempi ratkaisu on mietinnässä.

Ja hei, eikö porakone laatikoineen kuulu jokaisen olohuoneen vakiovarustukseen, kuten muovipussissa olevat ruuvit ja proputkin lipaston päälle;)

Aurinkoenergia vs tuulivoima

Minä odotan...
Odotan jotain tapahtuvaksi, odotan aurinkoa, odotan inspiraatiota, ihan mitä tahansa.
On näemmä ihan selkeä ero sillä paistaako aurinko vai ei, tuuleeko vai ei. Tuulivoimaa käyttävät tahot ovat varmasti olleet mielissään viime päivistä. Minä en, aurinkoenergia on paljon tehokkaampaa. Ainakin minulle.

kuva otettu 20.7.2012

Muutama pilvenhattara sinisellä taivaalla vielä menisi, mutta tasaisen harmaa taivas ei jaksa innostaa.
Koko viikonlopun vallinnut ankeus näyttää jatkuvan vielä näin tiistainakin. Valivali...
Täytyy varmaan mennä keittämään kupillinen kahvia, ehkä se aurinkokin taas alkaa paistaa. Eihän se kesä voinut vielä tässä olla, eihän?

Uudistusta ja kierrätystä

Nyt on tytöllä "uusi" pöytä huoneessaan. Lauantaina oli kaikki osat maalattuina ja kuivina ja siitä se sitten kasattiin paikoilleen.

Puiset vetimet eivät oikein istuneet kuvaan ja valkoiseksi maalattuina kokonaisuudesta olisi tullut vaisu, joten tiistaina päätettiin viettää jonkinmoista shoppailupäivää ja suunnistaa Raisioon, kohteena Biltema ja Ikea, jälkimmäiseen kun oli muutenkin asiaa.
Sopivat vetimet löytyivät Biltemasta, hyvinkin kohtuulliseen 8 euron hintaan ja tekivät koko pöydästä ihan erinäköisen.

Ja mikä parasta, itse käyttäjä on tyytyväinen ja se on pääasia:)

Melkein jo ehdin lupaamaan itselleni, että yhtään postausta en enää tänä kesänä kirjoita parvekkeeseen liittyen! Ehkä kuitenkin vielä yksi...
Tilapäisratkaisuna toiminut hylly nimittäin palautui sinne mistä se tulikin, pihalle roskiksen viereen. (josta se on muuten jatkanut taas jo matkaansa jonkun toisen mukaan)
Vieläkään ei ole kaapelikelaa ja tuskin tuleekaan, nimittäin nyt löytyi oikein oivallinen hylly nurkkaan nököttämään:) Ja samasta paikasta mistä edellinenkin hylly, sieltä roskiksen vierestä

Täysin ehjä ja siisti peltihylly korvaa aikaisemmat ajatukset siitä kaapelikelasta, niin hyvin se istuu paikkaansa kuten myös silmään. Melkoisen hyvä löytö, kotipihan kierrätyspisteestä:)

Meidän huvikumpu

Mitä aurinkoisempi ilma ja ollaan kotona, sitä varmemmin ainakin osa joukosta löytyy parvekkeelta. Siellä ollaan ja lojutaan, syödään ja pelataan ja kahvipaikkana se on ihan lyömätön.
Monesti olen sisällä häärätessäni ihmetellyt hiljaisuutta ja sitä, etten saa kysymykseen vastausta. Ei sitä kuule jos äiti huhuilee keittiöstä ja itse makaa partsin lattialla kirjan tai netin seurassa:) Ainoa negatiivinen asia on kuulemma epämukava lattia, kova kun on.
Vaan nou hätä, pulma ratkesi hyvinkin yksinkertaisella konstilla!

Aamulla pöydän alle kantautui laatikollinen tyynyjä, ne mitä eilen selkä kenolla ompelin olohuoneen sohvapöydän ääressä. Ja koska mä en yksinkertaisesti voi sietää mitään hujan hajan olevia tavaroita missään, oli pakko saunasuojata se viimeinenkin hedelmälaatikko tyynyjen säilytykseen ja olla edelleen vailla keittiön "roskapostilaatikkoa".
Nostaessani laatikkoa pöydän alle, tuli ihan huvikumpu-fiilis koko parvekkeesta. Osuutensa varmaan on vihreää mattoa peittävillä räsymatoillakin, sekä sinne tänne rönsyävällä vihreydelläkin. Meidän oma huvikumpu:)

Niin kamala kun tuo vihreä matto onkin, joutaa se nyt kuitenkin siellä tämän kesän (pakosta) olemaan. Oikeastaan en ole edes mieleistä ratkaisua keksinyt ja jossain kohtaa ajattelin ostaa tilalle ihan vaan tavallista harmaata terassimattoa, mutta sekin jäi pelkästään ajattelun asteelle. Ja hyvä että jäi, sillä eihän sitä nyt paikoilleen saa. Ei noita isoja laatikoita mihinkään siirretä ja muutenkin tavaraa on nyt niin paljon, että maton vaihto odottaa nyt suosiolla ensi kevättä.