Meidän huvikumpu

Mitä aurinkoisempi ilma ja ollaan kotona, sitä varmemmin ainakin osa joukosta löytyy parvekkeelta. Siellä ollaan ja lojutaan, syödään ja pelataan ja kahvipaikkana se on ihan lyömätön.
Monesti olen sisällä häärätessäni ihmetellyt hiljaisuutta ja sitä, etten saa kysymykseen vastausta. Ei sitä kuule jos äiti huhuilee keittiöstä ja itse makaa partsin lattialla kirjan tai netin seurassa:) Ainoa negatiivinen asia on kuulemma epämukava lattia, kova kun on.
Vaan nou hätä, pulma ratkesi hyvinkin yksinkertaisella konstilla!

Aamulla pöydän alle kantautui laatikollinen tyynyjä, ne mitä eilen selkä kenolla ompelin olohuoneen sohvapöydän ääressä. Ja koska mä en yksinkertaisesti voi sietää mitään hujan hajan olevia tavaroita missään, oli pakko saunasuojata se viimeinenkin hedelmälaatikko tyynyjen säilytykseen ja olla edelleen vailla keittiön "roskapostilaatikkoa".
Nostaessani laatikkoa pöydän alle, tuli ihan huvikumpu-fiilis koko parvekkeesta. Osuutensa varmaan on vihreää mattoa peittävillä räsymatoillakin, sekä sinne tänne rönsyävällä vihreydelläkin. Meidän oma huvikumpu:)

Niin kamala kun tuo vihreä matto onkin, joutaa se nyt kuitenkin siellä tämän kesän (pakosta) olemaan. Oikeastaan en ole edes mieleistä ratkaisua keksinyt ja jossain kohtaa ajattelin ostaa tilalle ihan vaan tavallista harmaata terassimattoa, mutta sekin jäi pelkästään ajattelun asteelle. Ja hyvä että jäi, sillä eihän sitä nyt paikoilleen saa. Ei noita isoja laatikoita mihinkään siirretä ja muutenkin tavaraa on nyt niin paljon, että maton vaihto odottaa nyt suosiolla ensi kevättä.