Kevyt kesäherkku

Kevyt grammoissa mitattuna, ei ehkä kaloreissa:)

Kokeiluna tuli tehtyä moisia, kuopuksen lähestyviä synttäreitä ajatellen.
Pohjana kaupasta valmiita marenkileivospohjia

Kupin keskelle laitoin lusikallisen kirpeää raparperihilloketta ja annoin vetäytyä parisen tuntia, jotta marenki vähän pehmenee, päälle reilusti mansikan paloja, lopuksi kermavaahtokuorrute ja pari mansikkaa koristeeksi. Näitä kolmea varten en viitsinyt vatkata kermaa, vaan käytin valmista "kermavaahtoa" suoraan pullosta. Se vaan ei kestä tätä lämpötilaa ja alkoi valua jo oikeastaan ennen, kun sain kameran käteeni. Eli oikeaa kermavaahtoa sen pitää olla!

Näitä varten piti lähteä aamupäivällä torille mansikoiden hakuun, oman "maan" mansikoita kun on tasan 3 kypsänä:D

Meillä nautitaan helteestä parvekkeella ja ulkoilemalla, sisällä käydään lähinnä kääntymässä ja vaatteita vaihtamassa. Ja sen kyllä huomaa, sekasotku on melkoinen. Vaan kerrankin olen sitä mieltä että ihan sama, nyt nautitaan kun kerrankin on kunnon kesä:)

Mitä sitä nyt yhdestä ranteesta...

Paitsi kun se sattuu olemaan oikeakätisen oikea ranne ja sitä särkee niin, ettei sillä oikein mitään saa tehtyä:(
Mikä lie jännetupintulehdus on jo jonkin aikaa antanut pieniä merkkejä itsestään, mutta muutaman raparperi kilon pilkonta ja juhannusaaton kivien siirtely taisi lopulta olla liikaa.
Ulkona on aivan mahtava keli ja ajatuksena oli ottaa työn alle pari postausta sitten mainitsemani jakkara. Tai tuli se aloitettua.
Tältä se näytti:

 Ja tältä se näyttää nyt:

Eipä suurta muutosta tapahtunut! Sen verran sain tehtyä, että lastalla rapsutin irtoavat maalit pois. Hiomiseen ei ollut mitään saumaa, sen verran jo lastan käyttö teki kipeää:(
Nyt vaan odotellaan, joko sitä että ilma tekee tehtävänsä ja maalia saa taas lastalla irti, tai sitten ranteen toimista ja hionnan mahdollisuutta. Ei auta, vaikka miten harmittaa!

Josko sitä sitten vaan tyytyisi hetken olemaan tekemättä mitään, istumaan alas vaikka raparperimehulasillisen kanssa, kivennäisvedellä terästettynä:)

Juhannuksen jälkitunnelmat

Siinä se sitten oli, keskikesän juhla tältä vuodelta.

Kuten monena aikaisempanakin vuonna, aloitettiin tämäkin juhannus kirkkorannan kokolla. Komeasti loimusi ja inhimilliseen aikaan, jotta vielä ehdittiin saunan lämmitykseen.
Mikä nautinto ne kesän ensimmäiset löylyt omassa saunassa olikaan! Tytär lutrasi rannassa ja itse nautin maisemasta ja kesäillasta terassilla istuen.

Juhannuspäivää vietettiin rauhallisissa tunnelmissa, jotain pientä puuhastellessa ja hyvästä ruuasta nauttien. Myös vanhin tyttäristä poikaystävänsä ja pappakoiran kanssa liittyivät joukkoon mukaan.
Oltiin vaan ja lojuttiin, kuka auringossa ja kuka varjossa.

Mamma oli tuonut vanhoja Meidän mökki-lehtiä muutaman selattavaksi ja kuopus bongasi niistä jonkun "tee se itse"-palstan. Siinä sitten sunnuntai kului kivasti kun ensin kokeiluun pääsi ekotabletin ohje.

Näin äidin vanhan Sport-lehden kannet pääsi uuteen käyttöön.
Seuraavaksi oli vuorossa vähän haastavampi projekti, yrttilaatikko. Aikansa jämälautoja pengottuaan ja ruuvivaraston läpi käytyään alkoivat tytöt hommiin.

Kyllä siitä laatikko tuli, valmiina se vaan jäi kuvaamatta. (mokasin, myönnän!) Tässä se on jo pääpiirteittäin kasassa, akun lataustauolla.

Ensi kerralla se on pakko kuvata, yrtteineen!

Tyttöjen ahertaessa äiti tyytyi vaan miettimään ja suunnittelemaan. Monta kohtaa kaipaisi pientä piristystä ja ehostustusta, niiden pakollisten saunapuiden teon ja monen muun lisäksi...
Vaan kaikki ajallaan, nyt taas vietetään tovi kaupunkielämää ja palataan mökille taas, pian!

p.s. Parvekkeen rehut selvisivät neljä päivää oikein mainiosti, kun ne lähtiessä hyvin kasteli. Ainostaan pöydällä ollut lobelia oli vähän kuivahtanut, mutta se nyt oli ihan odotettavissakin siinä mini kokoisessa ruukussaan.

Parveketta, taas

Se oli pakko hakea! Maanantaina sitä lähdettiin iltalenkillä metsästämään ja aika taival tehtiin, ennen kun se saatiin kotiin asti.
Tästä on lähimpään Prisman kesäpihaan matkaa n. 2 km ja seuraavaan 4. Ajattelin että tulee lenkille paremmin mittaa, kun mennään sinne kauempana olevaan. Ihan hyvä muuten, mutta 4 km suuntaansa toteamaan ettei niitä siellä ole. Kotiin päin tullessa iski sisukkuus, koska se oli päätetty hakea, se myös haetaan ja niin me jatkettiin matkaa kodin ohi seuraavalle etapille. Onneksi siellä oli!

Nyt illalla se vihdoin pääsi ämpäriin ja on nyt siinä mihin oli suunniteltukin. Toivottavasti se nyt edes tämän kesän hengissä säilyisi. Jakkara on entisen asukkaan peruja ja tarkoituksena on raapia siitä loputkin maalit irti ja katsoa mitä siitä voi saada aikaiseksi. Jos sitten juhannuksen jälkeen ottaisi sen työn alle.

Tänään vihdoin oli taas kunnon kesäkeli ja ennen kun lähdettiin tytön ja koirien kanssa torille mansikoiden hakuun, tuli otettua pari kuvaa parvekkeesta auringossa.

Nyt vähän pistää jännittämään miten noiden rehujen käy, kun huomenna olisi tarkoitus suunnata mökille juhannuksen viettoon ja jäävät tänne neljäksi päiväksi oman onnensa nojaan. Varsinkin kun ilmeisen helteistä on luvassa.
Kävi miten kävi, mökille mennään joka tapauksessa. Ei siellä liikoja ole taas ehditty olla, vaikka onhan tätä kesää vielä edessä ja toivottavasti keli pysyisi suotuisana. Jos vaikka ihan vähän ehtisi loikoillakin, tai malttaisi... miten vaan:)

Nokkosfetapannari

Toukokuun viimeisellä viikolla, silloin kun elettiin hektisintä aikaa valmistujaisvalmisteluissa, lähdettiin välillä piipahtamaan mökillä pihahommissa. Siinä samalla tuli kerättyä aimo kasa nokkosia kuivatukseen.
Siinä ensimmäinen aasinsilta päivän aiheeseen, toinen on Olgan kotona-blogissa ollut vaahtokarkkipannarin ohje.
Jälkimmäisestä syntyi mieliteko ja ensimmäisestä idea päivän kokeiluun. Makeaa kun oli jo tehtynä, raperperikiisseliä kanelikermavaahdolla oli jo odottamassa iltapala-aikaa, joten jotain suolaista piti saada aikaiseksi.
Mitään ohjetta en jaksanut lähteä etsimään, vaan ihan mutulla lähdin kokeilemaan. Eli:

0,5 dl kuivattua nokkosta hienoksi murennettuna
5 dl maitoa
4 dl venäjauhoja
2 munaa
2 tl suolaa
50 g fetajuustoa murennettuna
 Vatkataan kaikki sekaisin ja paistetaan voidellulla pellilla/vuoassa 175 asteessa noin tunti

 Ja kyllä oli hyvää!
Ainoastaan vuokavalinta oli vähän kökkö, mutta olisi ollut liian pieni määrä pellillä paistettavaksi ja siksi käytin uunivuokaa, joka taas oli aavistuksen pieni tähän tarkoitukseen.

Ensikerralla uskaltaa kyllä tehdä ihan koko pellillisen, tämän varovaisen kokeilun jälkeen. Viereen vielä raikas salaatti, niin kesäinen ruoka on valmis
 

Keittiössä tuoksuu kesä

Kuopus oli tänään isovanhempien luona, mamman siivousapuna ja palasi kotiin eväät mukanaan. Hirmuinen kasa raparperia kainalossa tyttö tuli ovesta sisään. Ei siinä auttanut, kauppaan piti lähteä hakemaan kermaa ja kermaviiliä piirakkaa varten.

Näistä ja näin sen sai helposti aikaiseksi:
2,5 dl vehnäjauhoja, 0,5 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta ja 1 tl(reilu) kanelia sekoitetaan kulhossa, lisätään 1 dl sulatettua margariinia ja 1 muna. Sekoitetaan tasaiseksi ja painellaan piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.
Päälle n. 4 dl raparperin paloja. Sekoitetaan 1 prk kermaviiliä, 1 muna ja 1 dl sokeria ja kaadetaan raparperien päälle. Paistetaan 200 asteessa n. 40 min.

"Vähän" kermavaahtoa kyytipojaksi ja nam! Oli oikeasti aivan mahtavan hyvää:) Vaikka kieltämättä sitä kermavaahtoa tuli pikkuisen ahnehdittua...

Samaan aikaan kun piirakka muhi uunissa, porisi hellan päällä kattilassa raparperimehu. Paristakin blogista olen lukenut miten hyvää se on, laimennettuna esim. kivennäisvedellä ja koska niitä varsia tosiaan oli, niin ei muuta kun kokeilemaan.
Kokeilu meni näin:
Kattilaan 1 l pilkottuja raparperejä, 1 l vettä ja ripaus kanelia, annetaan kiehua 30 min. minkä jälkeen mehu siivilöidään ja siihen lisätään 3 dl sokeria. Kiehautetaan sen verran että sokeri sulaa, nostetaan liedeltä ja lisätään 1 sitruunan mehu.
Hyväähän siitä tuli, raikkaan makuista ja kivasti poreilevaa kivennäisveden kanssa. Vielä kun olisi malttanut antaa sen jäähtyä...
Itse ajattelin säilöä mehun pakastimeen jääpalapusseihin, josta on helppo ottaa lasiin yksi kerrallaan ja näin on kylmää kesäjuomaa nopeasti tarjolla:)

Mustaherukka?

Suomen suvi, vettä tulee toista päivää kuin ämpäristä kaataisi ja lämpömittari näyttää jotakuinkin 13 astetta, siihen reipas tuuli vielä päälle. Ei kiva! Mun niin käy sääliksi noita tuulen riepottamia rehuja tuolla parvekkeella, melkein tekisi mieli kantaa ne sisälle lämpimään turvaan:)
Ehkä ei nyt kuitenkaan, kaipa ne siitä sitten taas tointuvat. Eilen onneksi ehdin ennen sateen alkua imuroida maalauksesta tulleet roskat, aamupäivän aikana kun saivat meidän kohdalta maalauksen valmiiksi.
Vaikka keli on mikä on ja kuinka harmittaisi, on silti vielä yksi "mut ku mä haluun" juttu mietinnässä parvekkeelle.

Kuva kopioitu netistä

 Mustaherukka! Ei sen takia, että siitä mitään marjoja saisi, vaan tuoksun. Se vaan että miten se menestyy ruukussa? Talvehtimaan sitä tuskin kaupunkioloissa saa, mutta jos tarpeeksi isoon ruukkuun istuttaisi, niin pysyisiköhän kesän hengissä? Kukaan koskaan kokeillut? Kannattaako lähteä edes yrittämään?
Näitä pohtiessa viikkosiivouksen pariin, mukavaa viikonloppua ja toivottavasti se aurinkokin taas uskaltautuu esiin!

Toisen roska on toisen aarre

Ei nyt ihan aarre sentään, mutta ihan toimiva tilapäisratkaisu kylläkin. Nimittäin parvekkeelle muuttanut hylly, jonka kävin eilen illalla kaappaamassa talteen talon roskiksen vierestä.
Ajatushan siihen oli hankkia puinen kaapelikela tasoksi, mutta sepä ei ollutkaan niin yksinkertainen hankinta mitä oletin, joten se ajatus on edelleen hautomossa ja tämä saa nyt toimia sen tilalla.

Ihan suhteellisen siisti ja pienellä rätin heilutuksella siitä tuli ihan kertaallinen kapistus kukkalaatikon ja kaiteen väliin. Tietysti sitten oli tänään pakko hakea siihen myös täytettä, joten päivälenkki koirien kanssa suuntautui torille chilin hakuun ja iltalenkki taas Prisman kesäpihalle kuukausimansikan takia.
Krassitkin löysivät tiensä hyllylle ja muutaman tuikkukipon kaivoin kaapista täydentämään lopputilan.
Peltipurkit olen haalinut naapuritalossa olevasta pizzeriasta, ihan juuri tätä tarkoitusta varten. Ja koska niitä oli neljä, piti yhteen istuttaa pöydällä velloneet petuniat.

Ne vähän intoutuivat rehottamaan, eikä pöydälle paljon kahvikuppia enempää niiden lisäksi mahtunut, joten siirto jakkaran päälle oli siinäkin mielessä ihan paikallaan.
Pöydälle nappasin Prismasta vähän siromman piristyksen.

Sille vaan ei enää löytynyt sopivaa ruukkua, joten tyytyköön tuohon. Jos se ei siinä menesty, niin eipä ainakaan suurta tappiota tule.
Nyt alkaa olla rehut paikoillaan, vielä kun saisi sen lattian kuntoon ja lopullisen siivouksen tehtyä, niin voisi sitten rauhassa istuskella odottamassa valtavaa satoa:)

Ihan(a) kamala parveke

Kesäolohuone, jossa viihtyvät kaikki? No joo, kyllähän siellä tulee oltua, niin ihmiset kuin koiratkin, mutta aika ankealta näyttää.
Tyttären valmistujaisjuhliin sain sentään muutaman kesäkukan hankittua laatikoihin, paprikan ja kurkuntaimien kaveriksi.

 Pelargoniaparat kokivat kovan kohtalon jo heti alkuun, kun tuuli heitti ovistopparina olleen jakkaran nurin ja sen päällä olleen korin katolleen parvkkeen lattialle. Ihmeen vähin vaurioin ne selvisivät lennosta ja nyt saa pelkkä kori pitää ovea paikoillaan.

Että sitten vihaan tuota vihreää mattoa, joka kyllä peittää kokonaisuudessaan parvekkeen lattian, mutta mikään kaunistus se ei todellakaan ole. Ja kaiken lisäksi järkyttävä pitää puhtaana, siihen kun tarraa joka ikinen koirankarva ja muu roska kiinni. Sen takia nyt "kriittisimpiin kohtiin" heitin suojaksi pari pientä räsymattoa, siksi aikaa että keksin siihen jonkun paremmin silmään sopivan ja käytännöllisemmän ratkaisun.
Sen lisäksi on talon puolesta pieni lisä kaikkeen toteutukseen tällä hetkellä, meillä maalataan ulkoseiniä ja irronneita maalin ja rappauksen paloja leijailee tasaisesti lattialle. Nyt kaikenlisäksi sataa, niin työt siirtyy ja edelleen on toinen reuna maalaamatta, joten lisäroskaa on tiedossa.
Työn valmiiksi saantia odotellessa ja varsinkin sitä siivoamista odotellessa saa tyytyä siihen mitä on.

Ei se nyt ihan se vihreä keidas ole mitä olisin halunnut, mutta jos vielä pari suunnitelmaa saisi toteutettua, niin ainakin parempi.

Tämä kaksikko ainakin viihtyy, oli minkä näköistä tahansa, kunhan aurinko paistaa:)

Syvälle sydämeen

Voi hyvä tavaton, miten pitkä tauko on tullut kirjoittamiseen:(
Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvää ja huonoa. Tunnekuohut ovat velloneet moneen suuntaan, nopeallakin aikataululla.

Vappu, oli ja meni. Eipä siinä sen merkillisempää, kotona oltiin kuopuksen kanssa ja vapputorilla piipahdettiin.
Ystävä, oli ja meni. Siinä sitten jo sattuikin, pahasti. Miten paljon rakas ihminen voikaan satuttaa toista.
Äitienpäivä, oli ja meni. Pysäytti! Löydettiin isän kanssa mummi kaatuneena vessan lattialta. Aivoverenvuoto ja vasen puoli halvaantunut, päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Tuntuu pahalta, vaikka haluaakin uskoa ihmeeseen.

Jotenkin tuntuu kuin olisi koko toukokuun kulkenut sumussa, siitä huolimatta paljon on kuitenkin tullut tehtyä. Siitä huolimatta, että välillä ajatus on harhaillut ja silmäkulmakin kostunut.

Viime lauantaina juhlittiin esikoisen valmistumista merkonomiksi, pienellä mutta sitäkin tärkeämmällä joukolla.
Kaikki sujui loistavasti ja tarjoilut onnistuivat erittäin hyvin, vaikka itse sanonkin. Ja esikoinenkin oli oikein tyytyväinen. Äidin sydän muljahti onnesta, kun ovesta lähtiessä tyttö halasi ja kuiskasi korvaan "Kiitos äiti"
 

 

 

Lapsi tahtoi mansikkakakun ja toki myös sai. Kesän ensimmäinen:)

Angervon kukinnot valloittivat kynttiläkupit

Parvekettakin on koitettu saada kesäkuntoon ja jotain istutettukin, saa nähdä mitä niistä sitten tulee. Palaan niihin myöhemmin.
Eiköhän tämä kirjoitustahti tästä taas reipastu:)