Syvälle sydämeen

Voi hyvä tavaton, miten pitkä tauko on tullut kirjoittamiseen:(
Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvää ja huonoa. Tunnekuohut ovat velloneet moneen suuntaan, nopeallakin aikataululla.

Vappu, oli ja meni. Eipä siinä sen merkillisempää, kotona oltiin kuopuksen kanssa ja vapputorilla piipahdettiin.
Ystävä, oli ja meni. Siinä sitten jo sattuikin, pahasti. Miten paljon rakas ihminen voikaan satuttaa toista.
Äitienpäivä, oli ja meni. Pysäytti! Löydettiin isän kanssa mummi kaatuneena vessan lattialta. Aivoverenvuoto ja vasen puoli halvaantunut, päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Tuntuu pahalta, vaikka haluaakin uskoa ihmeeseen.

Jotenkin tuntuu kuin olisi koko toukokuun kulkenut sumussa, siitä huolimatta paljon on kuitenkin tullut tehtyä. Siitä huolimatta, että välillä ajatus on harhaillut ja silmäkulmakin kostunut.

Viime lauantaina juhlittiin esikoisen valmistumista merkonomiksi, pienellä mutta sitäkin tärkeämmällä joukolla.
Kaikki sujui loistavasti ja tarjoilut onnistuivat erittäin hyvin, vaikka itse sanonkin. Ja esikoinenkin oli oikein tyytyväinen. Äidin sydän muljahti onnesta, kun ovesta lähtiessä tyttö halasi ja kuiskasi korvaan "Kiitos äiti"
 

 

 

Lapsi tahtoi mansikkakakun ja toki myös sai. Kesän ensimmäinen:)

Angervon kukinnot valloittivat kynttiläkupit

Parvekettakin on koitettu saada kesäkuntoon ja jotain istutettukin, saa nähdä mitä niistä sitten tulee. Palaan niihin myöhemmin.
Eiköhän tämä kirjoitustahti tästä taas reipastu:)